Näin viime yönä unta. Ei siinä mitään, jännä uni. Mutta mitä sen jälkeen kuulin, laittoi minut olemaan, että
No kerron ekaks unen:
Oli sota. Tapahtumapaikka oli lapsuudenkotini vieressä oleva pelto ja rinne. Minä ja tyttäreni piileskelimme pellon reunassa. Sotilaita käveli takaa ja sivulla, ryömimme tyttäreni kanssa viljapeltoon piiloon. Käskin häntä olemaan ihan hiljaa ja sanoin, että meidän on pyrittävä rinteissä oleviin onkaloihin, jotka ovat kuin isoja myyrän koloja ja onkaloita maan alla. Pääsimme pian onkaloille ja menimme sisään niihin. Sanoin hänelle, että täällä meidän on hyvä olla koko sota-aika, kukaan ei löytäisi meitä ja lähistöllä oleva kauppa olisi kuitenkin koko sota-ajan avoinna, joten voisimme hakea sieltä ruokaa ja elää täällä. Onkaloissa oli meidän lisäksemme kaksi tuntematona henkilöä ja vain me neljä asuimme siellä sota-ajan. Onkaloissa oli hämähäkkejä, joita pelkään ihan sikana ja sanon vain tytölle, että nyt ei auta pelätä näitä, että henki säilyy, nyt on vain kestettävä.
No tänään olin käymässä lapsuudenkodissani ja kerroin naureskellen isälleni, että näin unta että asuin tossa rinteessä onkaloissa sota-aikana.
Isäni hämmästeli, että no johan on kumma, että tiedätkös, että sota-aikaan siellä tosiaan asui kaksi henkilöä sellaisissa onkaloissa juuri samaisessa rinteessä. Piileskeleivät sotaan lähtöä ja kaivoivat onkaloita maan alle, joissa asuivat. Olin todella hämmästynyt, koska en ole koskaan kuullut kyseisestä asiasta.
Ja kun kerroin, että unessa kävimme kaupassa tuossa lähellä olevassa talossa, kertoi isäni, että kyseisessä talossa on todella ollut joskus kauppa!
En ole koskaan kuullut kummastakaan asiasta mitään ja jännää, että tyttäreni ja minun lisäksi onkaloissa tosiaan asui kaksi minulle tuntematonta ihmistä.
Asia jäi vaivaamaan ja mietityttämään minua
