Uneksin yleensäkkin aika paljon. Osa jää mieleen, osa ei. Viimeöinen jäi vaivaamaan.
Olin jossain talossa, valkeat seinät, siisti, mutta paljon tavaraa.
Yht äkkiä tuli henkilö, jonka tunsin, joku läheinen, ilmoittamaan.
Äkkiä pakoon, tulee maanjäristys, kaikki sortuu, heti pakoon.
Siinä samassa oli ihmisiä huoneessa, jotka alkoivat säntäillä päättömästi, huutaa, panikoida, kiljua.
Samassa kaikki muut olivat poissa, paitsi tämä joka tuli ilmoittamaan, ja minä.
Hän huusi minulle jotain siihen tyyliin, että etkö ymmärrä, nyt on kiire, pakoon heti.
Ja mitä minä tein, rauhallisesti, järjestelmällisesti aloin pakata tärkeitä tavaroita, papereita, kuvia, lopulta huonekkaluja, kaikkea mahdollista.
Mitä enemmän pakkasin, sitä nopeampi oli tempo, ja aina löytyi tärkeää pakattavaa.
Lopulta, huomasin, en jaksa raahata niitä, otin jotain, jonkun kassin, ja lähdin, sanoin vain, olen valmis, nyt mentiin.
Koko ajan, kun pakkasin, tämä ilmoittaja huusi, olet hullu, nut on kiire, toimi, lähde pakoon.
Loppujen lopuksi, se jäi epäselväksi, tuliko se maanjäristys.
Enpä tiedä, ihan pölvästi, uni, mutta outo tunnelmä siinä oli.
Sitenkin outo, että havahduin välillä hereille, mutta kun vaivuin uneen, uni jatkui. Lisäksi, en pelännyt yhtään, olis rauhallinen, mutta unen tempo vain kiihtyi, koko ajan.
Voisko tämä jotenkin liittyä siihen, että noin pari kuukautta sitten tuli avoero. Aloitin aivan alusta, koko elämä ihan tyhjästä, ei jäänyt kuin tärkeät paperit ja pari muistoesinettä. Ilman suuuria rähinöitä se tapahtui.
