seuraava »

[Esmiralda]

Sellanen hassu tarina, kuinka naisen häpeä kääntyy miehen häpeäksi aika äkkiä.

Tämän kertoi minulle eräs aika räväkkä äidinkielen opettaja.

Nimittäin kaupan kassalla tämä edellä mainittu naisihminen touhusi ostostensa kanssa ja tuli vähän tönineeksi sellaista nuorta miestä, jonka kasvoilta tuli kiukkuisen ilmeen kanssa 'Vittu, ämmä'. Silloinkos ämmä kääntyi koko kemeuksineen nuoreen mieheen päin eikä säästellyt ääntään, kun sanoi: -Jaa että sellainen, liekö sitä nähnytkään. Mutta voimmehan siirtyä vähän syrjemmälle, niin minä näytän sen sinulle.

Kyllä oli ollut tukala paikka nuorella miehellä, punastunut hiusmartoa myöten ja sanattomaksi mennyt. Arvata voi tunnelmaa kassalla.

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Yks asia on mielenkiintoinen, keskustelemalla pystyy neutraloimaan melkein asian kuin asian. Pelon, häpeän, vihan tms jne niin että ne ovat vain sanoja ruudulla. Ymmärrätte mitä tarkoitan? Isäni aina sanoo, etten häpeä mitään. No en todella, hän saisi hävetä, eikä häpeä.

Olen liian vahvalla optimismilla ja hyväntuulisuudella ja seikkailunhalulla varustettu että jaksaisin hävetä jotain.

[Esmiralda]

Miten sinä olisit reagoinut tuon edellisen nuorukaisen asenteeseen, SA?

[Elektra]

Ihana tarina, Esmiralda    Pitäisiköhän itsekin kokeilla joskus...

SA - kaikkia asioita ei pysty neutralisoimaan pelkästään puhumalla, optimismilla tms. Mielestäni on aikamoista ylimielisyyttä kuitata voimakkaiden, monien sukupolvien myötä kehittyneet väärät ohjelmoinnit sekä niistä irtipäästäminen mitätöimällä ne noin köykäisesti. Joillekin se onnistuu, mutta on ihmisiä, jotka ovat valmiita riistämään hengen itseltään ennemmin kuin joutuisivat kasvokkain tällaisten asioiden kanssa. Meillä kaikilla on varmaankin omat juttumme -ja kirjoituksistasi päätellen tämä ei välttämättä ole sinun saraasi ?