Sille, ken haluaa astokirjojensa tai muiden henkisten kirjojensa välillä nauttia kepeämpiä välipaloja suosittelen lämpimästi Antti Isokankaan
mainiota kirjaa "Villejä rubiineja -Väärin kuultuja laulunsanoja".
Meikäläinen meinasi ainakin tukehtua leipäpalaansa kirjaa lukiessaan.
Esim. vanhan kunnon perinteisen joululaulun Oi Kuusipuu, joku oli onnistunut kuulemaan "oi kuusipuu, oi kuusipuu, ja lehmäs uskolliset".
Vieressä mojova piirros siitä, miten men in black-tyyliset lehmät vahtivat tohkeissana mustat lasit päässä joulukuusta.
Itse muistan, miten lapsena, joutuessani kuuntelemaan vanhempieni lempibiisiä "hän on mun, hän on mun, lökäpöksyni mun", ihmettelin aina suuresti miksi siinä lauletaan että "hän on mun, hän on mun,
sekä pöksyni mun".
Naurunpyrskähdyksen täyteisiä lukuhetkiä toivotellen!
Muoks: Nettisivuilta
http://www2.hs.fi/klik/alkuluku/kotimaiset/villejarubiineja9903.htmllöytyy myös runsaasti hauskoja esimerkkejä kirjan sisällöstä.