Yhden tutun ihmisen poika oli ottanut laaman ja se oli niillä linnatyylisen kivinavetan yhdessä pilttuussa. Käytiin sitä katsomassa. Äitini puhui tutun kanssa sillä aikaa ja tuli myöhemmin kertomaan, että tutun mielestä minä voisin ottaa laaman hoitaakseni, kun se oli saanut jäniksiltä kirppujakin heillä. Pikkasen suutuin, että olipa sydämetön ajatus.
Kunhan itse pääsee eroon helkkarin vaikeasta ongelmasta. Sanoin äidille, että vaikka saisin kymppitonnin päivässä, en ottaisi elukkaa riesakseni. Seurasin ilmeitä, että oliko mahdollisesti ajatellut, että voisin ottaakin.
Toisessa pätkässä kuljin ihmisjoukossa ikään kuin työhön jossain kaupungissa. Edellä meni pariskunta niin kalliisti juhliin puettuna, että sellaisia ei juuri näe jalkaisin kulkevan missään. Limusiinilla tai taksilla vähintään mennään. Matka oli pitkä ja pariskunta hölkkäsi loppumatkaa niin, että nuorella miehellä kasvotkin kiilsivät hiestä. Mietin, että onpa heillä hyvä kunto ja mahtaa olla tukalan hikinen olo perillä. Oikein kiinnostuin, mihin ovat menossa ja tavallaan seurasin heitä. Lopulta ravattiin rappuja alas jonkin hotellikeskuskompleksin juurelle ja kivijalassa oli jotain metalliovisia kapeita postikaappeja, joista mies nopeasti avasi yhden. Se oli tilava ja valistu, mutta tyhjä. Odotin rapuilla, että näin tilanteen ja perässäni oleva mies ja lapsi joutuivat myös seisahtumaan hetkeksi. Menin pariskunnan perässä hotellin aulaan, mutta jatkoin heti eteenpäin oikealle kosmetiikkaosastoa kohti (itselläni oli normaali pitkä talvitakki, eikä juhlatamineita), kun hisseillä oli paljon juhlavieraita, joita hissipoikien vaatteisiin pukeutuneet naiset ohjasivat hisseihin. Päädyin vahingossa johonkin jonoon ja ystävällinen nainen ilahtui, että minäkin olin kiinnostunut heidän tilaisuudestaan. Kosmetiikkatiskillä yksi henkilö haastatteli jonon ensimmäistä. Kyse oli kuulemma suun kunnosta. Mietin, että onko tämä nyt yleensä asia, joka minua kiinnostaa, mutta ehkä sillä on joku positiivinen tarkoitus, kun olin paikalle eksynyt. Olihan moni tullut suorastaan jonottamaan. Nainen ohjasi minua jonossa ja hetken kuluttua huomasin, että hän oli kiilannut minut ainakin puolen kymmentä ihmisen edelle jonon väärään reunaan. Sanoin tästä jonossa oleville ja yksi ystävällinen nuori nainen totesi huomanneensa tilanteen ja että paikkani on hänen edellään, ettei tarvitse mennä taas kasvaneen jonon aivan hännille. Pohdin, mahtaako millään sellainen ihmismäärä keritä haastateltavaksi sillä kertaa.
Kolmannessa pätkässä olin maalaamassa pieni peili kädessäni kapealla siveltimellä silmän ympärille egyptiläistyylistä korostusta. Väri oli neonkimaltelevan vihreää ja joku selitti, että se on arseenia, mitä ei nykyään saa pitää silmässä kuin korkeintaan 3 tuntia. Ennen oltiin surutta koko päivä sen kanssa. Väriä laitettiin silmän ympärille ja hännäksi ulkokulmasta, mutta oudosti osin myös silmän valkuaisen päälle. Sain toisen silmän valmiiksi ja katsoin eteenpäin. Harrison Ford
oli samoissa puuhissa ja katsoi hyväksyvästi aikaansaannostani. (Olikohan kyseessä jotkut elokuvamaskit.) Oudointa oli, että väri otettiin omasta suusta ikenen rajaan kertyneestä väriraidasta.
Mietin eilen illalla annaliljan unia ja tämä viimeinen myrkkyosuus vähän ihmetyttää. Piti katsoa Wikipediasta, mikä arseeni on. Olen sen kuullut, mutta yllätyin kaikesta lukemastani. En ole tajunnut, että se on sama kuin arseniikki, että sitä voi olla vihreää ja että sitä esiintyy Tampereella ja Pirkanmaalla eniten maaperässä. Jopa tuo elohopeamainen värin olemus täsmää. Melkein alkoi kiinnostaa, olisiko egyptin silmämeikissä arseenia…. Hyvinkin suoraviivainen vinkki itselleni voisi olla tutkia viimein onko meidän kaivovesi juotavaa. Suun kuntoon on nyt melkein pakko puuttua, kun kahdessa pätkässä siihen viitattiin!
