Entäpä jos on sellaisessa tunnekoukussa, että tykkää jostain aivan älyttömästi, mutta sitä ei voi elää todeksi, eikä osaa päästää irti?
Esimerkiksi yksipuolinen ihastuminen? Tai useinhan ihmiset ihastuvat, vaikka ovatkin naimisissa?
Tai jos toinen jättää, ja itsellä on vielä runsaasti tunteita, eli on koukussa?
Mikä neuvoksi?
Itse olen päästänyt irti rakastamalla
En tiedä saanko tämän esitetyksi sanoin, mutta yritän.
Yritin pitkään huijata itseäni kuvittelemalla että olen jo päässyt Hänestä yli. Silti huomasin että aina uudessa suhteessa, aloin vertailla... tunsinko yhtä vahvasti kuin hänen kanssa. Kävin "enkelihoitajalla"päästämässä irti ja itkin kovasti siellä,sillä jokin osa minusta ei kuitenkaan halunnut päästää otetta,kuvitellen että jospa joskus kuitenkin voisimme palata.
Sen jälkeen en uskaltanut antaa ajatuksen ripettäkään hänelle,etten vaan kiinnittyisi uudelleen! ja voin huonommin ..
Sitten eräänä päivänä (Meditaatiossa ollessani) oivalsin!!!
Saan RAKASTAA häntä edelleenkin ja niin paljon kuin vain repeämättä pystyn... mutta PYYTEETTÖMÄSTI!
Eli ei mitään mielikuvia odotellen, ainoastaan lähettämällä Rakkautta.
Ja eräänä päivänä huomasin kuinka Häntä ajatellessa oloni todellakin tuntui vapautuneelta. Yhä lähetän hänelle rakkautta,mutta nyt hän tuntuu samalta kuin lapseni.. eli niinkuin ymmärrän, äidin rakkaus lapseen on puhtaimmillaan pyyteetöntä.
