Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Lapsi ja unet kuolemasta  (Luettu 2843 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Kati
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 45


Profiili
« : 23.11.2008 10:34:41 »

Pyytäisin neuvoa mitä tämä mahtaa tarkoittaa ja miten pitäisi asiaan suhtautua!?

Poikani, joka on viisi vuotias on nyt useamman kuukauden ajan nähnyt unia, joissa hän kuolee.  Hän pelkää jo nukkumaan menoa, sillä pelkää näitä painajaisia. Cry  Lapsilta on hankala onkia yksityiskohtaista tietoa mutta pääpiirteet on tälläiset.

Ensimmäinen taisi olla sellainen että kaverit olivat heittäneet häntä isolla kivellä päähän ja hän oli kuollut ja kaverit olivat vain nauraneet vieressä.

Yhdessä unessa hän oli lähtenyt laivalla vesille ja muut laivalla olijat olivat pudottaneet hänet laivasta ja kun poikani oli hukkunut niin taas muut olivat nauraneet.

Viimeisin uni viimeyöltä on seraavanlainen.  Oli ilmeisesti ollut sodassa, koska siellä oli ollut paljon sotilaita, ja tykilläkin oli ammuttu.  Poikani oli  kuulemma suomalainen ja vastapuolella oli ruotsalaisia, koska niillä oli ruotsin lippu. Joku vastapuolen sotilas oli ampunut poikaani ja oli siihen kuollut.

Tuli mieleen että käykö hän edellisten elämien kuolemia läpi vai..... Shocked
tallennettu
Loreleian
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 29



Profiili
« Vastaus #1 : 23.11.2008 12:57:47 »

Nuo unet voisivat liittyä jotenkin lapsen kasvamiseen ym. Tuollaisiin hyväksytyksi tulemisen tunteisiin (mitä tulee kavereihin) ja toisaalta sen tajuamiseen että kaikki kuolee joskus. (se kun joskus noihin aikoihin tuppaa ensimmäisen kerran iskemään tietoisuuteen) Sehän on lievästi sanottuna rankka paikka lapselle tajuta, ettei kukaan voi siinä oikein auttaa, kun se väistämättä joskus tapahtuu.

Toisaalta itse kyllä muistin entisistä elämistä pätkiä juuri kolmen-neljän hujakoilla, että ainakin tuo jälkimmäinen voisi hyvinkin olla sitäkin.. Hienoa että lapsella on joku joka ottaa tuollaisenkin vaihtoehdon huomioon. Minä kun kerroin omista kokemuksistani ensimmäistä kertaa kellekkään muulle 17-vuotiaana.  :Smiley

Se että noita unia näkee noin kauan voi liittyä siihen, että mitä enemmän jotain asiaa pelkää ja koittaa työntää pois, sitä enemmän se tunkee mieliin.
Mietin tässä tuota toisten nauramistakin. Jos on kyse entisen elämän muistoista, niin voihan olla niin, että poikasi on kokenut että muut ovat nauraneet ja siksi nuo jääneet niin kovasti vaivaamaan.
Ensimmäisestä unesta ainakin tulee mieleen, että toiset ovat voineet nauraa hämmennyksestä, mutta hänen silmissään se on näyttänyt pahantahtoiselta. Asia on sitten jäänyt kaivertamaan seuraavaan elämään asti (noh, luonnollisestikkin jos on tullut tunne että omat ystävät ovat vain vahingoniloisia).

Luulen että lapsikin voisi oppia vaikuttamaan uniinsa, kuhan häntä kannustaa tukee siinä. Noin nuorelle kun voi olla rankkaa vielä käsitellä muistojakaan kovin intensiivisesti. Pystyisi sitten unessa pistämään tarinalle pisteen kun käy liian jännittäväksi.
Itseäni helpotti pienenä se kun tajusin että kyse oli entisten elämien muistoista. Ei tuntunut niin epänormaalilta enää nähdä sellaisia unia.   Grin Mutta kannattaa varmaan mennä pojan tajuamisen ja näkemyksen ehdoilla tuossa, ettei päähän tule vahingossa pistetyksi valheellisia muistoja. Smiley

..aina voi tietysti koittaa etsiä historiasta tuollaisia sopivia tapahtumia.. näin googlen aikana. Smiley Itse aloin kaivelemaan noita myöhemmin ja löysin lapsuuden unessa näkemäni sotakoneen. Oli brittiläinen 1. maailmansodan lentsikka.
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: