Tulinpa ajatelleeksi, että olemme unissamme samoja ihmisiä, kuin vailveillakin. Teemme päätökset siitä miten toimimme unissamme samoin kuin valveillaolo-maailmassamme. Emme ole unissamme mitään supersankareita, jotka pystyvät ihan mihin vaan (psyykkisellä puolella), vaan reagoimme eteen tuleviin asioihin kuitenkin omalla tavallamme. Unissa tuo persoonallisuus tulisi kuitenkin selvemmin esille, koska siellä meillä ei ole sitä rajoittavaa puolta itsestämme mukana, sitä puolta joka yrittää olla jotain muuta. Siis unethan ovat hyvä keino oppia tuntemaan se kuka sisimmässään on? Vailveilla ollessa on aina niin paljon kaikkia häiriötekijöitä, jotka saavat luulemaan jotain muuta.
Kommentteja?