seuraava »

[Linn]

Vasureilta tuntuu tosiaan usein tuo peilikirjoitus luonnistuvan.

Tina,

Kyllä meidän perheessä kaikki "ieh illo" -sanaparin välittömästi tunnistaa, mutta ei siitä niin lentävää juttua ole tullut, kuin monesta muusta. Ja niitähän riittää.. (varmaan kaikissa perheissä tai kaveriporukoissa)  .

Linn

[Mirjam]

Minunkin on ihan pakko kommentoida edellisiä. Itse alkaessani kirjoittamaan tein sen peilikirjoituksena.. Kaikki sanat joita kirjoitin kykeni lukemaan peilinkautta oikein, tämä saattaa kyllä jossain määrin johtua siitäkin että satun olemaan vasenkätinen...

Tuota aihetta joskus olenkin pohtinut....jokainen lapseni on peilikirjoittanut aluksi. Koulussa se ollaan pikku hiljaa saatu käntymään "länsimaiseen" muotoon...
Onko jollakulla ajatuksia tai jotain tietoa aiheesta?
Ja onko kyse persoonakohtaisesta (kulttuuri)asiasta vai kirjoittaisiko ihminen ilman mitään ohjausta automaattisesti ns.peilikirjoitusta?
Onko sillä jotain yhteyttä silmään, verkkokalvoon yms?

 :

[kamomilla]

Onko jollakulla ajatuksia tai jotain tietoa aiheesta?
Ja onko kyse persoonakohtaisesta (kulttuuri)asiasta vai kirjoittaisiko ihminen ilman mitään ohjausta automaattisesti ns.peilikirjoitusta?
Onko sillä jotain yhteyttä silmään, verkkokalvoon yms?

No tuota - yleensä tuo peilikirjoitus liittyy aivojen kypsymiseen. Siinä kouluiän kynnyksellä pikkuhiljaa lapset alkavat olla siinä iässä, että kätisyys on vakiintunut ja kirjoitussuunnta on vasemmalta oikealle. Mutta vielä 3.-4. luokkalaisillakin saattavat kirjaimet kiepsahtaa välillä väärinpäin, esim. b ja d. Luultavasti kaikki lapset kirjoittavat peili- ja "oikeaa" kirjoitusta aluksi.

Vasuriystäväni kirjoittaa edelleen yhtä sujuvasti molemmilla käsillä niin peiliä kuin tavallista. Hän ei siis ole poisoppinut 'väärää' tapaa. Tuo kaksipuolisuus liittynee myös eri toimintojen jakaantumiseen aivopuoliskoiden kesken. Vasenkätisillä toiminnot sijoittuvat aivojen osissa hieman toisin kuin oikeakätisillä - ei siis peilikuvamaisesti siten, että mitä oikeakätiset tekevät vasemmalla aivopuoliskolla, vasurit tekevät oikealla puoliskolla.

Itse olen tavallinen oikeakätinen, enkä saa vasurilla aikaan kuin harakanvarpaita, vaikka olen kovasti treenannut!

[Mirjam]

Onko jollakulla ajatuksia tai jotain tietoa aiheesta?
Ja onko kyse persoonakohtaisesta (kulttuuri)asiasta vai kirjoittaisiko ihminen ilman mitään ohjausta automaattisesti ns.peilikirjoitusta?
Onko sillä jotain yhteyttä silmään, verkkokalvoon yms?

No tuota - yleensä tuo peilikirjoitus liittyy aivojen kypsymiseen. Siinä kouluiän kynnyksellä pikkuhiljaa lapset alkavat olla siinä iässä, että kätisyys on vakiintunut ja kirjoitussuunnta on vasemmalta oikealle. Mutta vielä 3.-4. luokkalaisillakin saattavat kirjaimet kiepsahtaa välillä väärinpäin, esim. b ja d. Luultavasti kaikki lapset kirjoittavat peili- ja "oikeaa" kirjoitusta aluksi.

Vasuriystäväni kirjoittaa edelleen yhtä sujuvasti molemmilla käsillä niin peiliä kuin tavallista. Hän ei siis ole poisoppinut 'väärää' tapaa. Tuo kaksipuolisuus liittynee myös eri toimintojen jakaantumiseen aivopuoliskoiden kesken. Vasenkätisillä toiminnot sijoittuvat aivojen osissa hieman toisin kuin oikeakätisillä - ei siis peilikuvamaisesti siten, että mitä oikeakätiset tekevät vasemmalla aivopuoliskolla, vasurit tekevät oikealla puoliskolla.

Itse olen tavallinen oikeakätinen, enkä saa vasurilla aikaan kuin harakanvarpaita, vaikka olen kovasti treenannut!

Kiitos...ehken nyt ihan tuota hakenut... 
Mutta mukava lähteä liikkeelle ihan perusasioista..
 

[taimi]

Toivon mukaan tämä nyt ei tuu toista kertaa:
Tämä tosaalta ei liity tähän. Mutta mielenliintoista se attä kun olen  ja mies  . niin lapset ovat perinneet meiltä  merkit. Tyttö on  ja nuorimmainen  !!!! 

[s22]

Aikaslailla samoja piirteitä löytyy minultakin. Minulla nyt ei ole hirveä lauma niitä kavereita, mutta sen verran, että tiedän ketä ne on. Mulla kun on tapana olla mielummin yksin, vaikka en pistä pahaksi jos nyt jossakin porukassa pyörisin. Ennen en tiennyt, että mulla olis jotain erikoisia tapoja. Ennen kuin kaverini joskus ihmettelivät, miten mun huoneeni tavarat on jotenkin erikoisilla paikoilla tai muuta vastaavaa. Eläimistäkin pidän, mutta en jaksaisi pitää niitä lemmikkeinä, kun niitä pitäisi pitää lähes kokoajan silmällä. Siksipä lintujen ruokkiminen pihalla on paras mahdollinen tapa. 

Tuolla kun joku sanoi, että sillä on Kuu aspektissa Jupiteriin, niin mitenkäs se Vesimies sitten vaikuttaa, kun mulla on esimerkiksi tuo Kuu aspektissa Uranukseen tai Khironiin.

[Narmeh]

Hei Ajatus!

Kysyit minkälaisia äitejä ja koteja muilla    :llä on.

Itse olen    ,    ,   

Mulla äiti    ,    ,    . Isä on    ,    ,    . Lapsuudenkoti oli jäätävän kylmä. Minua ja siskoani ei ymmärretty ja vanhemmillani oli keskinäiset välit jäätävän kylmät. Tajusivat sitten onneksi erota. Siskoni on myös    . Onko meidän    :sten kohtalo syntyä tunnekylmiin perheisiin?

Itse elän tällä hetkellä todella onnellisessa suhteessa, eikä avovaimoni ole sanonut minun olevan tunnekylmä..päinvastoin. Haluan tuoda myös pienelle  pojalleni lämpöä ja rakkautta elämään sylin täydeltä. Eli juuri päinvastoin mitä itse jouduin kokemaan lapsuudenkodissani.

Äiti on edelleen kylmä, isä on pehmentynyt huomattavasti. Itseasiassa katkaisin välini äitiini.

[tuikutin]

Täälläkin kuu-veskari ilmoittautuu  Tunnistan itseni monien tänne kirjoittaneiden kommenteista. Vaikka minussa on tulta roppakaupalla (Aurinko Leijona, nouseva Joukkari), niin lopulta aina sellainen pieni viileys on ollut tunneasioissa, ennen kuin uskaltaa täysin luottaa toiseen osapuoleen. Sellaista Vesimiehelle tyypillistä idealismia ja suurten linjojen ja abstraktien asioiden ajattelua on myös persoonassani. Ennen ajattelin rakkautta mieluiten teoreettisesti, koska en uskaltanut rakastua.

Teini-ikäisenä pidin itseäni kovinkin outona ja väärinymmärrettynä, en enää niinkään. Olen aina haalinut paljon kavereita, mutta vain muutamia todellisia ystäviä. Kavereina on usien ollut sellaisia hieman ujoja ja syrjäytyneitä yksilöitä, taitaa olla tuota veskarin solidaarisuutta.

Sellaisen olen huomannut, että mun kaikista läheisimmistä ihmisistä on moni kuu-joukkari. Eli ilmeisesti olen hakeutunut toisten vapaiden sielujen seuraan 

En sanoisi olevani mikään edelläkävijä, mutta nopea olen ollut oppimaan. Lukemaan ja kirjoittamaan opin ennen koulun aloittamista, ja puhumaan noin 8 kk iässä. Ekan "romaanini" kirjoitin muistaakseni ekalla luokalla koulussa, varsinainen klassikko 

[helinä]

Tervehdys muut kuu veskarit...  taas yksi ilmoittautuu.

Tunne kylmä lapsuuden koti?? En tiedä.
Luulen että koska olen aurinko rapu, kaikki kodit tuntuu musta osittain tunnekylmältä huonon päivän tullessa....
Lapsuuteni aikana meillä oli myös paljon vilinää ympärillä. Äiti hoiti lapsia ja suku tuli aina kesäisin meille "maalle" nauttimaan pitopöydistä...
Äidilläni on mars AC:llä leijonassa, että ei hän mikään herkkä aistinen minusta ole... mutta hänellä kuu    Jousimiehessä.

Mietin miten siirrän tätä  kuuta sitten eteenpäin.
Äitinä olen ainakin omalaatuinen. Herkäksikin itseäni sanoisin, mutta ehkä se menee sinne "hysterian" puolelle välillä...
Osittain pidän yhdistelmää Juniori  leijona ja Äiti  veskari haasteellisena.
Perinteinen mies/nainen roolit kotona ei ole ainakaan vielä sopinut mulle.
YH  äitinä viihdyn paljon paremmin.

Juniori on saanut kuu. Se on    , eli puhuu myös Epä tavallisesta äidistä luulisin...  :

[Ajatus]

Hei shaman, mielenkiintoista kuulla lisää Vesimies-kuu -ihmisten kodeista.

Onko meidän    :sten kohtalo syntyä tunnekylmiin perheisiin?

En nyt sanoisi ihan näin radikaalisti, ainakaan oman kokemukseni perusteella. Ei oma kotini ollut missään nimessä tunnekylmä, meillä ei vain dramatisoitu mitään tunteita, niin myönteisiä kuin kielteisiäkään. Äitini, jolla itsellään on kuu-Neptunus Vaa'assa, on kyllä hoivannut meitä lapsia niin, etten mitään rakkauden puutetta ole kokenut, ja vanhempien suhde keskenäänkin on kestänyt hyvänä ihan tähän päivään saakka. Tunteista vain ei koskaan meillä tehty numeroa, enkä näin aikuisenakaan koe "tutuiksi" sellaisia ihmisiä, jotka oikein "kylpevät" tunteissaan.

Olen itse herkkänä aurinko-Kalana ihan tyytyväinen tuohon Vesimies-kuuhun, koska se antaa toisaalta kyvyn ottaa etäisyyttä tunteisiinsa ja tarkastella niitä, ilman että velloisi niissä tai olisi niiden armoilla. Ei kuitenkaan voi kiistää etteikö se olisi yksi viileimmistä merkeistä, joten varmasti monella se voi tarkoittaa myös ihan tunnekylmää lapsuudenkotia. Kannattaa kuitenkin katsoa myös ne kuun aspektit aina, ne kertovat yleensä lisää. Esim. itselläni kuuhun ei kohdistu mitään haastavaa aspektia, vaan se tekee mm. sekstiilin Venukseen. Mitenkäs shaman sinulla tai teillä muilla?

[tuikutin]

Tuo tunnekylmä koti -asia on mietityttänyt minuakin. Vanhempani ovat olleet eronneet niin kauan kuin muistan, mutta heidän suhteensa ei ole ollut kylmä, pikemminkin sellainen "asiallinen".   

Sekä äitini että isäni kyllä kertoivat ja näyttivät minulle kiintymyksensä ollessani pieni. Äitini on ainakin hyvin tunteellinen ja temperamenttinen ihminen, eikä meillä ole epäilty näyttää tunteita..eikä negatiivisia tunteita ole padottu. Silti olen huomannut itsessäni varovaisuuden ja etäällä pysymisen tarpeen romanttisissa suhteissa...en sitten tiedä, mistä se johtuu...

[Narmeh]

Hei Ajatus!

Itse en vielä tiedä niin paljon, mutta avovaimoni katsoi kartalta, että siellä on kuulle seuraavat aspektit:

      ,
      ,
      ,
  löyhä kolmio 

  Mitäs näistä sanoisit?   

[Ajatus]

Hei shaman,

Kertomistasi aspekteista haastava on vain tuo kuun neliö auringolle, mikä voisi kertoa jännitteistä äidin (kuu) ja isän (aurinko) välillä ja myös haasteista sovittaa nämä kaksi puolta yhteen omassa persoonassaan. Muut aspektit ovat helpompia, joten niistä en kylläkään vetäisi johtopäätöksiä tunnekylmään kotiin. Toki kartalla voi olla vielä muitakin haastavia aspekteja, mutta nämä missä kuu on osallisena, eivät ainakaan yksinään minusta viittaisi erityisiin ongelmiin. Merkkinä Vesimies tietysti symboloi "etäisyyden pitoa" ja minullakin lapsuuden kotiin on ihan fyysistä etäisyyttä aika pitkästi. Soittelemme vanhempien kanssa muutaman viikon välein ja minusta se on ihan ok, mutta toisista varmaan tuntuisi "etäiseltä" - esim. eräs kaverini soittelee äitinsä kanssa päivittäin.