seuraava »

[Sister of Night]

Hei Astrolaiset!

Olen pidellyt vähän foorumitaukoa mutta nyt palailemassa taas mukaan kirjoittelemaan....ja heti aiheella, jossa kaipaisin teidän kokemuksia ja neuvoja.

Tilanne on tämä että mieheni isä kuoli noin viikko sitten. Me löysimme hänet kuolleena kotoaan, jossa hän oli ehtinyt maata jo melkein viikon. Ei ollut meillä paras mahdollinen reissusta paluu.    Nyt tässä yritetään selvittää hänen taakseen jättämiään erinäisiä rahajuttuja ja muita sotkuja..ja järjestellään hautajaisia.

En nyt ehkä voisi kutsua sitä ongelmaksi, mutta välillä se siltä tuntuu, nimittäin hän on kokoajan erittäin vahvasti läsnä meidän kanssamme. Varsinkin 1 -vuotias tyttäreni näkee hänet ihan selvästi..hokee pappaa ja katsoo häneen. Esimerkiksi eilen ruokapöydässä mulle tuli taas kerran sellainen olo että nyt hän tuli paikalle. Sitten tuntuikin kylmä ilmavirtaus niskassa, ihan kun joku kävelisi ohi. Seuraavassa hetkessä tyttäreni nostaa katseensa ja alkaa tuijottamaan häntä. Välillä nuo tilanteet jotenkin häiristsee kun oikeasti tuntuu että ei saa olla hetkeäkään rauhassa. Siinä tilanteessa sanoinkin hänelle ihan äänen, että "nyt annat meidän syödä rauhassa".

Eilen mieheni oli siivoamassa siellä isänsä asunnolla ja muutaman tunnin hän siellä oli, mutta sitten piti lähteä pois kun kävi liian ahdistavaksi. Hän näki selittämättömiä valoja, koko ajan kului eri huoneista muovipussin rahinaa ja muita ääniä ja ovet liikkuivat itsestään.

En tiedä onko hänellä meille jotain viestittävää. Toissayönä hän tuli uneeni ja oli ihan levollisen näköinen mutta yritti kovasti puhua minule jotain. uni oli kuitenkin ikäänkuin mykkäfilmi, eikä ääntä kuulunut vaikka hän puhui kovasti.

Nyt tässä mietitään että missä rajoissa tämä on vielä ns normaalia ja kuinka kauan tätä pitää kestää. Välillä tulee todella levoton ja ahdistava olo kun hänen läsnäolonsa on niin voimakas ja selkeä. Oikeasti tuntuu välillä että hän häiritsee.

Selvää on, että hän on jäänyt vielä tänne maan päälle. En tiedä pitäisikö hänet jo auttaa jotenkin valoon, vai odotella vielä esm hautajaisiin asti. Ne ovat vasta kuun lopulla, ja voi kyllä olla aika rasittava kuukausu jos sinne asti odotellaan.

En tiedä..mitä ajatuksia teillä herää...?

[Hiisitär]

Suosittelisin, että pyytäisit nyt välikädeksi omaa suojelusenkelisiä, jotta hän voisi kenties auttaa sinua selvittämään, mitä edesmennyt pappa haluaa sanoa teille. Ilmeisesti hänellä on kovastikin asiaa. Pidä pyynnön jälkeen aistit tarkkana ja kiinnitä huomiota "sattumiin". Olette ilmeisen henkisesti herkkä perhe kokonaisuudessaan, joten en usko, että noiden viestien vastaanottamisesta enkelin(kään) välityksellä tulee mitään ongelmaa. Puuhakkaalta sielulta vaikuttaa, on varmaan nuorempana ollut kovatekemään töitä ja nyt kuoltuaan päästyään eroon vanhasta kehosta, joka on rajoittanut hänen liikkumistaan, pappa hurjasteleekin hengen tasolla sinne tänne

Lisäksi tässä maan tuntumassa kiertelee eräänlaisia Sielun paimenia - enkeleitä ja henkiolentoja - jotka etsivät maatasoon kiinnijääneitä kuolleita ja yrittävät saada heidät takaisin valoon. Voisit pyytää heitäkin apuun, tosin täytyy muistaa, että Sielun paimenet eivät saa viedä kenenkään sielua valoon väkisin. Sielu lähtee sitten, kun on valmis.

Luulen, että tilanne rauhoittuu viimeistään sitten, kun kaikki pappaan liittyvät asiat on selvitelty. Ystäväni äiti kuoli tuossa päälle vuosi sitten ja muutin ystäväni luo asumaan hänen avukseen ison talon hoidossa. Äiti viipyi luonamme kolme, neljä kuukautta, kunnes hän näki, että kaikki asiat on nyt hoidettu ja pärjäämme keskenämme. Nykyisin äiti avustaa edelleen lapsiaan henkioppaan tavoin aina, jos tarvetta siihen tulee, mutta hän on selkeästi jo siirtynyt henkitasolle kokonaan. Meillä tuo äidin läsnäolo ilmeni mm. selkeinä askeleina ullakolla.

[Esmiralda]

Tähän täytynee kertoa oma kokemus tuossa ennen joulua.

Olimme ystävän kanssa auttamassa erästä paljon sairastanutta ystävää joulusiivouksissa. Kun pidimme kahvitauon, tuli mieleeni eräs yhteinen ystävämme, joka oli sairaalassa vakavasti sairaana. Jokin kumma tunne tuli ja sanoin toisille, että emmekö voisi pitää taukoa siivoamisessa ja tehdä yhteinen meditaatiohetki ystävällemme.

Istuimme hiljaa häneen keskittyen noin 20 minuuttia ja koin ihmeekseni hyvin helpottavan tunteen. Yksi meistä itki ja jälkeen päin hänkin sanoi että itki helpotuksesta. Totesimme kaikki että tunne oli hyvä ja vapauttava. Omaisten syvän tuskan tunsimme myös.

Myöhemmin illalla tuli tieto, että juuri samoihin aikoihin ystävämme oli jättänyt tämän maailman. Tuntui hyvältä se, että olimme keskittyneet olemaan hänen luonaan sen hetken. Näitä juttuja ei ymmärrä, tunne vain puhuu puolestaan. Ymmärrän että tuo lähtöhetki on todella tärkeä ja sen jälkeinen olotila, jota voi auttaa jäljestäpäinkin.

[Sister of Night]

Kiitos vastauksista! Ja hyviä myös nuo keskustelulinkit!

Sitähän tässä juuri olenkin pohtinut, että milloin häntä  voi alkaa ohjaamaan valoon. Etten ns puutu asioiden luonnolliseen kulkuun, jos hänellä kerran on joku syynsä että on tänne jäänyt.

Mutta ehkäpäs rupean selvittelemään asiaa ensin oman enkelini kanssa ja sitten vaikka pidetään miehen kanssa yhteinen rukous/valoon ohjaussessio jos tarve vaatii. Tänään on itseasiassa ollut vähän rauhallisempi päivä..mutta jostain syystä erityisesti meidän ruokailuhetket tuntuu häntä kiinnostavan..

Mietin itseasiassa sitäkin, että voiko hänen tänne jäämisensä syynä olla yksinkertaisesti se, että hän haluaa vielä viettää aikaa meidän, ja erityisesti lapsenlapsensa kanssa. Eläessään hän ei ollut kovin vahvasti läsnä ja mukana meidän elämässämme. Tosin hänelle sitä useaan otteeseen tarjosimme, mutta tiettyjen asioiden takia homma ei hänen puoleltaan oikein onnistunut ja jouduimme monesti pettymään kun hän esim teki oharit.

Ja itseasiassa nyt kun tätä kirjoitan niin taas selkisi yksi juttu. Viimeisimmät oharit hän nimittäin teki vähän ennen joulua kun hänen oli määrä tulla meille jouluaterialle, mutta ei taaskaan ilmestynyt paikalle eikä vastannut puheluihin. Varsinkin minä olin asiasta ihan raivona. Nyt on hyvin todennäköistä, että hän oli kuollut jo silloin. Asia varmistuu kun poliisilta tulee kaikki tiedot. Ehkä sen takia hän on nyt sitten läsnä aina ruokahetkissämme..ollakseen nyt mukana. 

[Chandra]

 
En ole taas vähään aikaan vieraillut täällä,mutta näköjään tämä aihe vetikin sitten puoleensa.
Olen tehnyt jonkun verran valoon saattamistyötä ja kas kummaa,juuri tänään.
Tosin kyse tuntui olevan enemmänkin asujan pelosta ja energioista joita hän kantaa,koska en mitään
liikkujaa tuntenut.
Minusta tuo hänen yhteyden pitämisensä teihin on sitä,ettei tajua olevansa kuollut.Näin tapahtuu useasti äkkikuolemissa.Pienet lapset ovat erityisen herkkiä ja tosiaan näkevät ja elävät kuin he vielä näkyvinä kulkisivat kanssamme.
Jos et ole jo saattanut miehesi isää perille ja asia häiritsee,niin voit kirjoittaa minulle yv:nä.
Näen ne joka tapauksessa sähköpostissani.
Ja olisihan ihanaa tälle papallekin päästä kotiin.
Voimia teille kaikille! Chandra 

[-manna-]

Tämäkös seminutkin tänne pitkästä aikaa lennätti  Oma isoisäni myös kuoli tuossa syksyllä. Näin hänet hautajaisissa -tulee niin sydämellinen olo kun vaan kerron tästä..hän oli hämmentynyt ja vaikkakin "uskova" hän ilmeisesti pelkäsi jonkin verran kuolemaa. Nyt on hyvä. Voit jutella hänelle mutta kuten edelläkin jo kerrottiin ja oli keskustelua teidän täytyy päästää hänestä irti ja hänen teistä -pelättävää ei ole. Rukousin voitte saattaa hänet "porteille", ellei hän jo olekin siellä.

Siunausta perheellenne!
-manna-

[Rakkauden enkeli]

Kappas, että törmäsin minäkin tähän aiheeseen...  :

Olen Athan kanssa samaa mieltä tästä:

Luulen, että tilanne rauhoittuu viimeistään sitten, kun kaikki pappaan liittyvät asiat on selvitelty.

Hän on/oli selkeästi vielä huolissaan, että on jättänyt joitain "sotkuja" taakseen ja yrittää/yritti auttaa. Minäkin olen ollut saattamassa/ohjaamassa sieluja valoon ja voin myös omalta osaltani auttaa... Voitte itsekin rukoilla/pyytää että hänet saatetaan valoon.  Mutta jotenkin tuntuu, että olette jo saaneet/saamassa tähän apua. 

[kosmos]

Hei Astrolaiset!

Olen pidellyt vähän foorumitaukoa mutta nyt palailemassa taas mukaan kirjoittelemaan....ja heti aiheella, jossa kaipaisin teidän kokemuksia ja neuvoja.

Tilanne on tämä että mieheni isä kuoli noin viikko sitten. Me löysimme hänet kuolleena kotoaan, jossa hän oli ehtinyt maata jo melkein viikon. Ei ollut meillä paras mahdollinen reissusta paluu.    Nyt tässä yritetään selvittää hänen taakseen jättämiään erinäisiä rahajuttuja ja muita sotkuja..ja järjestellään hautajaisia.

En nyt ehkä voisi kutsua sitä ongelmaksi, mutta välillä se siltä tuntuu, nimittäin hän on kokoajan erittäin vahvasti läsnä meidän kanssamme. Varsinkin 1 -vuotias tyttäreni näkee hänet ihan selvästi..hokee pappaa ja katsoo häneen. Esimerkiksi eilen ruokapöydässä mulle tuli taas kerran sellainen olo että nyt hän tuli paikalle. Sitten tuntuikin kylmä ilmavirtaus niskassa, ihan kun joku kävelisi ohi. Seuraavassa hetkessä tyttäreni nostaa katseensa ja alkaa tuijottamaan häntä. Välillä nuo tilanteet jotenkin häiristsee kun oikeasti tuntuu että ei saa olla hetkeäkään rauhassa. Siinä tilanteessa sanoinkin hänelle ihan äänen, että "nyt annat meidän syödä rauhassa".

Eilen mieheni oli siivoamassa siellä isänsä asunnolla ja muutaman tunnin hän siellä oli, mutta sitten piti lähteä pois kun kävi liian ahdistavaksi. Hän näki selittämättömiä valoja, koko ajan kului eri huoneista muovipussin rahinaa ja muita ääniä ja ovet liikkuivat itsestään.

En tiedä onko hänellä meille jotain viestittävää. Toissayönä hän tuli uneeni ja oli ihan levollisen näköinen mutta yritti kovasti puhua minule jotain. uni oli kuitenkin ikäänkuin mykkäfilmi, eikä ääntä kuulunut vaikka hän puhui kovasti.

Nyt tässä mietitään että missä rajoissa tämä on vielä ns normaalia ja kuinka kauan tätä pitää kestää. Välillä tulee todella levoton ja ahdistava olo kun hänen läsnäolonsa on niin voimakas ja selkeä. Oikeasti tuntuu välillä että hän häiritsee.

Selvää on, että hän on jäänyt vielä tänne maan päälle. En tiedä pitäisikö hänet jo auttaa jotenkin valoon, vai odotella vielä esm hautajaisiin asti. Ne ovat vasta kuun lopulla, ja voi kyllä olla aika rasittava kuukausu jos sinne asti odotellaan.

En tiedä..mitä ajatuksia teillä herää...?

Mun isä siirtyi henkimaailmaan neljä vuotta sitten ja jonkin ajan kuluttua tästä äitini näki unen, jossa isäni oli avonaisessa arkussa ja hän itse yritti sulkea uikuttavan isäni arkun kantta. Tästä hän teki oman tulkintansa ja alkoi rukoilla puolisonsa puolesta. Tyyliin; Isä/Äiti meidän, joka olet taivaassa jne.. Samoin hän koki, että kaikki menneet ristiriidat on unohdettava ja annettava anteeksi. On ajateltava hyvää toisesta ja toivottava, että tämä löytää valon, jota kohden tulee lähteä.  Myöhemmin isäni tuli henkiruumiissa käymään yöllä ja äitini kertoi, että koki läheisyyttä, mitä ei aikaisemmin ollut kokenut.

Ajattelisin samoin, miten joku kirjoittikin, että henkilö ei ehkä tiedosta maallisen vaelluksensa loppuneen tai että,  jotakin on jäänyt selvittämättä.

Me jälkeen jääneet voimme, kuten on jo mainittu, rukoilla henkimaailmaan siirtyneen puolesta ja antaa anteeksi. Ajatus on voimaa.

     

[Sister of Night]

Kiitos vastauksista! Rukoiltu on, ja tämä "ongelma" on ainakin- jos nyt ei täysin poistunut - niin helpottanut kuitenkin. Enää ei ole täällä niin vilkasta, mutta kyllä edelleen välillä nimenomaan ruokailun yhteydessä meidän tyttö käy hokemaan pappaa ja katselee joskus johonkin mihin meidän silmät eivät näe.

Ylipäätään tuntuu että meidän tyttö on nyt käynyt näkemään noita henkimaailman asukkeja paljon enenmmän..tai ehkä puheen kehittymisen myötä vaan me sen asian helpommin huomaamme. Joskus tuntuu aika hurjalta kun hän osoittelee johonkin näennäiseen tyhjyyteen ja milloin mikäkin nimi pulpahtaa suusta.

Ihania tarinoita kerroitte myös omista kuolleista lähiomaisistanne. Se ero tässä ehkä onkin, että oman tuntumani mukaan tästä kuolemasta- ja henkilöstä puuttuu sellainen levollisuus. Sen takia hän meitä varmaan on häiriköinyt. Eikä minulla edelleenkän ole hänestä sellaista ihan levollista ja rauhallista oloa, kuten esimerkiksi rakkaan mummoni kuoleman jälkeen minut valtasi saman tien ihana rauhan ja levollisuuden tunne. Tiesin, että hänellä on kaikki hyvin. Eli jotenkin tässä ei kaikki vielä ole "valmista". Onneksi hänen asioidensa hoito on edennyt, ja vaikka vielä onkin paljon hoidettavaa, niin sentä paljon on jo saatu aikaiseksi. Tämän ajan hän tietysti väkisinkin on meidän puheissa ja ajatuksissa läsnä, koska on vielä niin paljon selviteltävää. En tiedä onko se sitten yksi syy, joka pitää häntä tässä jollain lailla vielä roikkumassa? 

Edelleen minua kalvaa se uni jonka hänestä näin. Kun kovasti oli asiaa mutta en saanut siitä selville että mikä oli kyseessä. Ehkä se jossain vaiheessa selviää sitten...

[Chandra]

 Pyydän vielä anteeksi,etten ollut huomannut viestejä.

Ensinnäkin mitä tuohon uneen tulee,niin kyllä sinä varmaan sydämessäsi tiedät,mitä hän yritti sanoa.
Luultavasti yrittää pyytää anteeksi ja kertomalla hänelle että kaikki on hyvin ja anteeksi annettu,on
se osuus varmaankin hoidettu.

Toisaalta vain sinä ja perheesi-etenkin tuo pienokainen-tietävät milloin hän on päässyt perille ja jos sinulla on tunne,ettei ole,niin kuuntele intuitiotasi ja toimi sen mukaan.Tiedät kyllä siitä rauhasta,milloin hän on päässyt perille.Ja siihen reagoi kyllä pienokaisesikin.
Neuvoja tulee joka suunnalta ja kaikki tarkoittavat hyvää (minä mukaan lukien  ),mutta kyllä tuossa asiassa voit luottaa itseesi ja tuntemuksiisi.

 Rakkautta,Rauhaa ja Valoa elämääsi!   

[Rakkauden enkeli]

Neuvoja tulee joka suunnalta ja kaikki tarkoittavat hyvää (minä mukaan lukien  ),mutta kyllä tuossa asiassa voit luottaa itseesi ja tuntemuksiisi.

Tämä on totta.