Ruumiin tuskasta/sielun ilosta tulee aina mielen taolainen pikkuleffa, en muista yksityiskohtia hyvin, mutta tuli viime vuonna tv:stä. Siinä oli tällainen kohta:
Munkin 'oppilas' oli lapsena kiusannut koppakuoriaista ja laittanut sen selkään raskaan taakan.
Kun hän sitten aikuisena lähti hengelliselle polulleen hän raahasi hyvin raskaan kiven korkealle vuorelle, ponnistus oli suunnaton mutta hänen sielunsa halusi kokea koppakuoriaisen tuskan, tunteakseen myötätuntoa.
Vedin mutkat suoriksi tuossa, mutta ajattelen itse aina tuota leffaa, kun teen oikein raskasta fyysistä työtä, kun on toivottoman kylmää, karua, yksinäistä ja pimeää ja haluaisi vain 'vapaaksi arjesta'
