Minulle on ollut suunnattoman paljon apua sen huomaamisesta, ettei ihminen olekaan yksin ongelmiensa kanssa. Silloin, kun rämpii loassa (sitä tuossa ympärillä velloo, yritän olla huomaamatta), vajoaa helposti synkkyyteen ja alkaa uskoa, että ikäviä asioita tapahtuu vain itselle. Niin se ei ole. Niitä tapahtuu kaikkialla ja kaikille. Eri tavalla vain. Se ei tietenkään vähennä omien ongelmien arvoa; se vain asettaa ne toiseen mittasuhteeseen ja avaa silmät elämälle.
Synkinkin ajanjakso on ylitettävissä. Aina eivät omat voimat riitä ja silloin on tärkeää hakea apua, tarttua auttavaan käteen, joka saattaa ojentua välillä aika yllättävältäkin taholta, kun uskaltaa lähteä liikkeelle avoimin mielin. Minun elämäänikin on viime aikoina ilmestynyt enkeleitä - kiitos heille! Muutama heistä löytyy täältä foorumiltakin
Esimerkiksi tuo alussa kertomani oivallus liittyy yhteen Kaurisenergian lohkaisuun, joka sai aikaan positiivisten asioiden kierteen (kiitos Kauris!).
Ennemmin tai myöhemmin jostain synkkien pilvien välistä näkyy kalpea auringon kajo - silloin olet päässyt jo pitkälle
Voimia sinulle pikku pirre! Anna elämän kantaa ja kyynelten valua, kun niiden aika on. Ja muista, että jonakin päivänä näet taas auringon. Kaikki elämänkokemukset ovat arvokkaita ja ne vaikeimmat kaikkein arvokkaimpia; juuri niissä elää kasvun siemen.
