Minäkin olen tupla
ja löytyy sieltä muutakin:
Lapsena olin hyvinkin arka ja hiljainen, johtunee kasvatuksesta.
Teininä heti kun omat siivet alkoivat kantamaan ja koin sitä vapautta alkoi sitten tulemaan niitä repäisyjä, perse edellä puuhun, tein ensin ja ajattelin vasta sitten, ei aina niin hyvin seurauksin.
Nykyisin pidän itseäni varsin jääränä omaan napaan tuijottajana, ensin minä sitten ehkä muut. Joskun ennen kolmeakymppiä tajusin ettei enää tarvinnut kumartaa ja kuunnella ketään eikä mitään, tässä tulos.
Oma vapaus ennen kaikkea.
Toki kunnioitan esim vanhempia ihmisiä ja onko sitten kotoa tullutta kunnioitus esimiehiä kohtaan. Yritän myös muistaa kuunnella muita. Paljon on vielä opittavaa...
Kaverin mukaan olen varsin jousimiesmäinen, tiedä sitten, en näe, kun oma napa estää näkyvyyden...
