Juu, luitte ihan oikein. Olin tänään (synttäreiden kunniaksi) taas hammaslääkärissä juurihoidossa ja sain kuulla - jälleen kerran - kunniani siitä, miten reikäiset ja huonot hampaat minulla on. En sairastele, eikä minulle satu vahinkoja tai murtumia, mutta hampaat päsähtävät kirjaimellisesti Pee-askaksi melkein jo pelkästä ruoan näkemisestä. Pahinta on etteivät hampaat oireile millään lailla - minulla saa olla puolet hampaasta pudonnut pois ja pitkälle edennyt juuritulehdus, ja siihen koskee ehkä kerran kuukaudessa muutaman tunnin, jos sitäkään. Muutoin ei mitään oireita. Voitte siis päätellä, että mitkään pikkureikäset eivät ilmoita itsestään mitään.
Tällä kertaa lääkäri pisti minut lääkehammastahna- ja fluoritapletti kuurille, joka jatkuu hänen ohjeidensa mukaan useiden vuosien ajan, jotta saadaan reikiintyminen kokonaan loppumaan. Saan syödä vain 6 kertaa päivässä ja juomana pelkkää vettä (teestä en kyllä luovu!)
Olen yrittänyt pohtia mikä helkkarin henkinen karma minulla on hampaissa?! Karmaahan jää yleensä myös fyysiseen kehoon ja mitä kovempi kehon alue, sen tiukempi karma. Kallon luut ja hampaat ovat kovinta karmaa. Toisaalta olen iloinen ettei mitään tämän vakavampaa, mutta jumalattomasta hammaslääkärikammosta kärsivänä hampaiden pasahtelu on yhtä helvetin esikartanon tuskaa.
En usko, että hampaiden huono kunto johtuu vain fyysisistä tekijöistä, koska kaikkeen liittyy aina henkinen syy. Mikä on tämän henkinen syy? Hammaslääkäriä olen pelännyt aina pikkulapsesta lähtien ilman syytä ja hampaisiin on pasahdellut reikiä niin kauan kuin minulla on hampaat olleet. (
)
Tuleeko kellekään mitään visiota asiaan?