"Riivatut talot, an der Wien"
Katsoisin!
Meillä on yliopistolla kuulemma kummitus, joka ei tykkää naisista, kun hänen eläessään tyttöystävä teki ohraiset. Ehdotin että lähdettäis tekemään Riivatut talot-ripoff pikkujouluohjelmaksi, mutta kukaan ei uskaltanu
annaelen
Riittäisi, kun laittaisi jonkun kummituksia nappaavan kameran kadulle tai puistoon,
niin johan saisi materiaalia, mutta taitaisi turistit kadota.. :
...siksiköhän täällä pitää kysyä luvat intensiivisemmälle ja järjestelmälliselle kuvaamiselle,
etenkin noissa linnoissa ja muissa historiallisissa vanhoissa paikoissa,
vaikka onhan nuo itse esinesitöt ja huoneistot nyt kuvattu jo niin moneen kertaan..?
Siksikö, ettei jonkun yksityisen kameraan muistiin jää myös paikan entiset asukit
ja karkoita maksavia turisteja pois..?
Lucanne, mie olen kanssa nähnyt kuolleita ihmisiä, osan olen tuntenut,
osa on ollut täysin tuntemattomia, osan omaiset olen tuntenut ja sitten olen kysynyt,
kun olen ihan eläväksi ihmiseksi luullut, että odotellaanko se ruutupaitainen pappa
sieltä polttopuita kantamasta tänne kaffipöytään kanssa vai aloitellaanko..?
Lapsena meidän maalla asuimme puolet ajasta 1841 valmistuneessa talossa,
joka oli aikanaan toiminut koulunakin ja siellä asusti yläkerrassa joku mies,
joka käveleskeli ympäriinsä raskain askelin siellä ja kolisteli ja availi ja paukutteli ovia.
Tavaroita katosi ja niitä ilmestyi.
Me kersat aina juostiin sinne yläkertaan kesken ruoankin, kun meidän vanhemmat sanoi,
käykääs katsomassa, kuka sinne on mennyt, ettei siellä ole joku kulkuri tai mustalaisia,
ovet kun maalla oli aina auki.
Ei sieltä ketään eläväistä löytynyt,
mutta siellä oli aina sellainen tunne,
että joku seisoo takanasi ja on vihainen, että olet siellä yläkerrassa.
Mun perhe sanoo, että alta 5 vuotiaana väitin kiven kovaan vuosia, että iltaisin mun
sängyn vierellä seisoo tumman vihertävän harmaaseen takkiin ja pussihousuihin
ja saappaisiin pukeutunut pitkä vankka mies, jolla on isot kädet ja kädessä lätsä
ja joka on kovasti vihainen ja se hengittää raskaasti ja tuhahtelee.
Huomioitavaa tässä on se, että myös pikkuveljeni pelkäsi tuota,
jota kutsui Isoksi Kädeksi ja se ei ollut vain meidän lasten juttu,
vaan ne samat äänet ja tunteet tunsi myös meidän aikuiset ja vieraat, etenkin yövieraat.
