No siinä sitä vesimiestä on riittämiin tällä tuttusi tytöllä, vau!
Enpä minäkään erikoisemmin prinsessatamineista lapsena välittänyt, lempivärini oli sininen (ja on edelleenkin) muiden tyttöjen pitäessä punaisesta ja keltaisesta. Muiden leikkiessä äitiensä meikeillä ja hiuksiaan laitellessa minä leikin villieläimiä metsässä puissa kiipeillen, ja sotaleikit olivat kovempi sana kuin kukkaseppeleiden teko. Tosin kyllä niitä nukkeja ja pehmoleluja tuli kovasti hoivattua ja paijailtua, ei sillä.
Lukemaan opin todella nopeasti ja nykyäänkin kirjallisuus on itselleni hirmu tärkeää, mutta siihen se minun "älykkyyteni" sitten varmaan tössääkin. Kertotaulua ja kelloa en meinannut millään osata oppia sisäistämään, kädentaitoni ovat aina olleet melko mitättömät ja tietokone ihan täyttä hepreaa monimutkaisuuksineen. Muutenkin kaikki tekniikkavempeleet tuntuvat olevan kovasti minua vastaan..
Sosiaaliset taitoni ovat aina kuitenkin olleet hyvät ihan pienestä pitäen, aikuiset kehuivat kuinka osasin tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa (vaikka on myös sellaisia joita en siedä sitten alkuunkaan, ja kitisen sisäisesti heidän seurassaan
), ja ehkä nämä ovatkin sitten niitä vahvimpia puoliani. Yleisesti ottaen kaikenlaiset ihmiset kinnostavat minua luonteenpiirteineen kaikkineen ihan hissisti, me kaikki ollaan niin omanlaisiamme ja siksi niin kauhian ihmeellisiä.
Mjaa-a, löytyyköhän näillekin asioille jokin selitys kartasta, täytyy tutkiskella. : D