seuraava »

[Artemis]

Minä jopa sairastan samaan aikaan koiran kanssa. Kun se sairastuu, saan samat oireet, kun taas minä sairastun niin koirakin sairastuu..

[Ulkopuolinen]

Ei vain päinvastoin yhteiskunnasta ja terveydestä vieraantuminen synnyttää liikaa vapaa-aikaa. Tätä minun huumoriani taas.

Koirilla todellakin on taipumus kantaa meidän sairauksiamme ja sairastua itse.

Syksyllä meillä oli koiran kanssa samana päivänä fysikaalinen tutkimus. Minulla oli mm. rintakehä jumissa, onnuin toista jalkaani ja niskassani oli mutka neljännen nikaman kohdalla ja oli aika hämmästyttävää, kun koirani tutkimuksessa minun koirallani oli samaan aikaan rintakehä aivan jumissa, se ontui toista jalkaansa ja jopa sen hännän neljäs nikama oli pois paikaltaan.

Todellista myötätuntoa. Tällä hetkellä näen melko tarkkaan koiristani, missä kunnossa olen. Pahimpia ovat ne päivät, jolloin koirani makaa toisessa huoneessa apaattisena ja kun kutsun sitä luokseni se tulee täysin apaattisena eikä katso edes minuun päin. Aivan kuin olisin piessyt sen ja sitten kun oloni on hyvä tuo reppana menee täysin sekaisin, se tarjoaa kaikki mahdolliset temput, mitä keksii. En ole löytänyt mitään elemerkkiä itsestäni, jolla koirani vaistoaa terveydentilani, mutta se vain tekee sen.

[Casperiina]

Tämä saattaisi olla ikään kuin negatiivinen kokemus eläinten kanssa viestimisestä:

Olen aina ollut todella eläinrakas, mutta teini-iässä sairastaessani syvää masennustilaa, ulkona kävellessäni sain kaikki vieraat koirat haukkumaan perääni. Ilmeisesti säteilin jotain todella epämiellyttävää 

Nyt kun olen taas tällä valoisalla puolella, ei ole tarvinnut vastaavaan törmätä.  :

[ancelica]

Pikkutyttönä pelkäsin tosi paljon koiria, varsinkin isoja. Asuin omakotialueella ja joka päivä piti kulkea talon ohi josta sellainen iso haukkuva otus juoksi tielle. Mä olin aina aivan paniikissa, ja ei kai siihen aikaan ollut tapana että vanhemmat menis naapurille valittamaan jos eivät olleet niin tuttuja. Sitten kerran se hurtta taas juoksi sieltä rinnettä alas ja mä aloin tuijottaan sitä silmiin ja sanoin sille ajatuksissani et "mä en sua enää pelkää" Koira pysähtyi kun seinään ja sen jälkeen se ei enää juossut sieltä pihaltaan ulos kun kävelin ohi.  Olin jotain 8-v. Sen jälkeen en oo oikeastaan pelännyt koiria.

[Lucanne]

Minulle on käynyt usein niin, että kun vain ihan hiljaa katselen vaikkapa tv:tä eikä mitään muita ääniä kuulu mistään.......vaikkapa tosi myöhään yöllä niin yht äkkiä toinen koiristani alkaa murisemaan ja on ihan selvästi jotenkin peloissaan.

Kerran tuo hauvani katseli keittiössä muutaman metrin päässä hellaan päin ja alkoi murista.

Olen tuota ihmetellyt mutta olen sitten sanonutkin välillä, että "älä ole peloissasi se on vain minun isä kun käy vierailulla. "
Isäni on kuollut jo vuosia sitten ja hänkin oli todella eläinrakas kuten minäkin.
Joskus en välitä jos vaikka jollekin ihmiselle sattuu jotakin mutta jos joku eläin kärsii niin minulla tulee aina kyyneleet silmiin. Ne kun ovat niin pyyteettömiä rakkautensa kanssa.
Ovat niin tyytyväisiä nuo omat koiranikin kun heitä pusin, annan ruokaa, pidän puhtaana ja paljon lenkkeilemme. Saan niin paljon kiitosta joka päivä.