Kaurishuumori puree muhun parhaiten
Kaurishuumori on parhaimmillaan erittäin kuivaa, itseironista ja mustaa. Kauriiden erityispiirre on pokerinaamalla kerrotut vitsit, joissa nauretaan omille kömmellyksille ja tehdään pilaa itsestä. Kai sitä kovia kokeneena osaa jo nauraa itselleenkin. Ainakin itse rakastan Kauris-tyyppistä huumoria
Leslie Nielsen on yksi mun suosikkeja ja on tosiaan
.
Toisena pidän Jousimies-huumorista. Aivotonta tajunnanvirtaa, sanailua ja uusia, tosi outoja termejä syntyy koko ajan. Jutut on omituisuudessaan niin omaa luokkaansa, että...
Ainakin mulla ja eräällä toisella Jouska-kaverilla on niiiiiin omituinen huumorintaju, että ymmärrämme toistemme vitsit ihan täydellisesti
Ajatukset muutenkin kulkevat samoja ratoja. Molemmilla stellium Jousimiehessä, eli ehkä jotain yhteistä
Mies on
ja hänellä on yllättävän sympaattinen, ujo huumorintaju (
). Kuitenkin osaa olla sanailussaa erittäin havainnollinen ja terävä, osaa sivaltaa oikeilla sanoilla (ei tosin loukaten!) - nauramme hyvin paljon samoille vitseille (ääliö- ja sanailuvitseille), vaikka Merkkarit on ihan erilaisissa merkeissä ja elementeissä.
Samoin eräs Leijona-ystäväni omaa erittäin itseironisen ja kuivakan huumorintajun ja usein hörötämme toistemme (kuiville) vitseille, huumorintajumme sopivat täydellisesti yhteen. Ko. ystävälläni on myös aavistuksen törkeä huumorintaju ja törkyhuumori passaa mulle
Ystäväni on
, joten selittänee asiaa.
Esim. jokin aika sitten kävimme kaupassa. Ystävälläni lastenvaunut mukana. Molemmilla rento, hiukan army-henkinen vaatetus, reisitaskuhousut ja silleen.
Ystäväni: Tiedätkö. Me muuten näytetään ihan joltain lesboparilta näissä rytkyissä.
Mä: No v*ttu, niin muuten näytetäänkin. Mut eiiii seee mitäää...
Röhönaurua, molemmin puolin...
Oma huumorini on itseironista, olen aina valmis pistämään itseni likoon ja kertoilen huvittavaan sävyyn omista kommelluksistani, asetan itseni pelleksi, esille. Sanailuhuumori on myös kivaa, uusia termejä syntyy koko ajan
No, onhan se
mulla huomionkipeässä Leijonassa, Arska hölösuisessa Jouskarissa, samoin Merkkari ja Nousu kuivakkaan humoristisessa Kauriissa. Valitettavasti nyt ei tule mieleen mitään, mistä ilmenisi mun huumorin laatu, se pitää ehkä kokea enempi livenä (ehkä jossain miitingissä?)
Vihaan nolaavaa huumoria, jonka tarkoituksena on loukata tai nolata toista. Ja vitseissäni pyrin pysymään niissä rajoissa, etten loukkaa ketään toista eli joudun usein miettimään, mitä lohkaisen - tosin näin multi-Jouskarina ne sammakot on vähän liian herkässä ja suusta saattaa välillä pompata ties mitä...
Myönnän, että useampaan kertaan on käynyt mielessä, että mitähän tuli taas sanottua, ja mulle tulee huono olo, jos loukkaan jotakuta toista
Itse kerran sanoin tuttavalle(mies), kun juopoteltiin ja puhuttiin "henkeviä", niin hän sanoi parisuhteestaan että,
"pitäähän sitä joskus p.r.k.l. rakastaakin" johon itse otin kantaa että,
"sinähän se olet todella romanttisella päällä tänään, tässähän alkaa ihan oksettamaan tuo sinun lipevyytesi"
Repesin... Mutta joo, miesten kanssa tuo kuivakka huumori sujuu ihan erityisesti.
Edit: No tulipas mieleen joitakin tilanteita...
Töissä: työkaveri (mies) istahtaa viereiselle tuolille ja pieraisee oikein äänekkäästi.
Minä: Jaahas, että semmoista tänään. Homma on siis ihan perseestä. (totisella äänensävyllä ja naama pokerina)
Työkaveri nauraa.
No, tuo joko on hauskaa tai sitten ei :
Huumorintajuja on erilaisia ja mun huumori ei aina ole kaikkein hienovaraisinta...