SirGawain, olet uusi tällä palstalla etkä ehkä ymmärrä miten täällä keskustellaan. Kerron sinulle.
Jos osallistuu keskusteluun, niin tokihan silloin myös olisi ystävällistä, että vastaa esitettyihin kysymyksiin. Tässä uudestaan kysymykseni sinulle:
SirGawain, kun nyt osoitat suunnatonta kiinnostusta minua kohtaan, niin esitän sinulle muutaman kysymyksen: Kun ihmiset aina toisinaan ajaututuvat riitoihin keskenään, niin onko se aina niin, että toinen osapuoli on 100 % syyllinen ja toinen täysin syytön näihin erimielisyyksiin? Onko elämä näin mustavalkoista? Ja kun joku täysin ulkopuolinen tekee johtopäätöksiä hänelle tuntemattomasta asiasta, niin eikö olisi oikeus ja kohtuus, että hän kuulisi molempien osapuolten tarinat ennen johtopäätösten tekemistä?
On minulla tuohon ihan elävä esimerkkikin. Kun aikoinaan rakastuin ex-mieheeni ja menimme yhteen, kuulin että hän oli juuri eronnut ensimmäisestä vaimostaan. Sekä mies että varsinkin hänen äitinsä haukkuivat tuon naisen maasta taivaisiin, siis "Kyllä se nainen oli niin KAMALA! Siis aivan HIRVIÖ!" Ajattelin että mahtoipa olla tapaus.
Mutta pikkuhiljaa ajattelin omilla aivoillani. Onkohan niin, että ensimmäisen avioliiton purkautuminen oli yksin tuon naisen vika? Eikös riitaan tarvita aina kaksi osapuolta? Otin yhteyttä häneen, tutustuimme ja nykyisin olemme hyviä ystäviä. Nainen on tosi mukava, aivan erilainen kuin he kuvailivat. Hän kertoi minulle mitä oli todella tapahtunut, ja silmät aukesivat.
Ex-miehelläni kun on tapana munata joka ainoa ihmissuhde, ja kun näin käy, ex-kumppani tietysti haukutaan aina lyttyyn. Huh, nyt jo säälittää hänen nykyinen vaimonsa, joka on jo saanut maistaa anopin sanan säilää...