seuraava »

[indiima]

Tuli tuossa mieleen se, kuinka vanhemmat opettaa lastaan ja lapsi vanhempiaan. Omien juurien arvostaminen ja niistä voimaantuminen.

Olen ihmisenä aika abstrakti. Jos näin voi sanoa, leijailen ja haaveilen ja näen energiakenttiä ja kemiallisia kuvioita väkijoukoissa. Vanhempani ovat opettaneet (neitsyt ja härkä) todella konkreettista käytännönelämää ja sen arvostamista ja ylläpitämistä. Neitsytäiti sattuu vielä olemaan tavalliseksi pulliaiseksi aika nero rahan kanssa, ja ilman tuota opettajaa olisin varmaan aika loosempi. Isäni luontoyhteys on sitten taas jotakin sellaista, jota ilman olisin toisenlaisessa perheessä jäänyt. Arvostan isässäni todella paljon tätä luonnontarkkailija, sen myötäeläjä ja kunnioittajapuolta, vaikka muuten suhteemme on, sanoisinko, noh, myrskyisä.
Sukumme on hyvin suojeleva, ja  isoäitini oli sukumme kokoava voima ennen siirtymistään muihin tehtäviin ^ tuonnepäin. Toisella puolen sukua taas  mummo oli se viherpeukalo, jossa nautittiin kesästä ja kaikista sen askareista, niin kuin valtavien kurpitsojen kantamisesta.

Juurichakra tuntuu minulla siltä kuin sellainen valtava sähköinen tietoisuuden verkosto leviäisi puiden juurien tapaan maaperään. Sykkivien impulssien ja voiman chakra, jalat pysyvät maassa, etten tule poispyyhkäistyksi ideoiden maailmaan täältä.

[Esmiralda]

Ihailtavaa luettavaa, Indiima! 

Sinun perustuksesi on kuin kallio. Vaikka sekin voi joskus liikahdella....

[indiima]

Kiitos Esmiralda.
Tosiaan vietin viikonlopun vanhempieni luona ja oli taas hauska huomata kuinka eri tavoilla kommunikoimme/osoitamme välittämistämme ja ymmärrystämme toisia kohtaan.

(Myssiltä: ihmeellinen voima) tuli mieleen, kuinka minä kaipaan kovasti emotionaalista tukea ja keskustelua, jota vanhempani eivät vain osaa. Sen sijaan he ovat aina kokeneet tukeneensa minua kovastikin, ja he ovatkin, materiaalisesti. Se ei vain ole koskaan ollut minulle tärkeää, enkä ole sitä huomannut aiemmin niin selkeästi kuin tänä viikonloppuna.
Olen ihan aikuinen ihminen ja kun tulen töistä, äidillä on minulle ruoka valmiina. Hän on hommannut siipalleni sukkia ja hakee paistinpannua rikkoontuneemme tilalle.
Isäni ojentaa minulle kosmisen lahjan pyytämällä suomentamaan saksankielisen tekstin pullon takaa. Ei hän sitä osaa, hän antaa tyttärensä päteä. Ihanaa!  
Siltikin oli ihanaa tulla kotiin rakkaan luo, keskustelemaan ja puhumaan sydämillä. 4.chakra. Sitä ja sen puhetta tarvitsen ollakseni kokonainen ja eheä. Tosin tästä eteenpäin ymmärrän paremmin vanhempieni tapaa rakastaa.

Anna minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa.

[Esmiralda]

Palaan tähän aiheeseen vielä, kun muistin erään kauden, jossa taistelin henkisten voimavarojeni ja ymmärtämykseni kanssa noin 10 vuotta sitten, kun huomasin, että omia ja maaäidin voimiahan olin etsimässä.

Onko teistä koskaan tuntunut siltä, että jalkoja ei saa eteenpäin? Että jalat ovat kuin tiiliskiviä ja viimeisillä voimanrippeillä saa ne liikkumaan ja tekemään jotakin. Kun halu toimintaan tyrehtyy.

Tai pahaa ihmeellistä ripulointia, joka vie tosi heikoksi?

Löysin juurichakran tietoa toisesta kirjasta, jossa sanotaan, että jos lisämunuaiset eivät ole kunnossa ja eivät tuota tarpeeksi adrenaliinia, veren virtaus jää myös heikoksi.  Oinas-Mars on myös heikoilla tai vaikeissa kuvioissa, Härän voima uupuu myös, Kauriin lujuus ja Pluto alistaa.  Näin äkkinäisesti sanottuna.

Nämä kalahti minun vaikeisiin aikoihin, jolloin minä olisin niin kaivannut äitiä tai isää tai edes sukua tukenani ja olin heistä jotenkin hyvin erillään. Kun ajattelenkin, mitä tukea voi vaikeina aikoina juuri saada perheeltä tai suvulta, jos ne siteen toimivat ja ovat vahvoja!

Mutta se mikä ei tapa, se vahvistaa!