seuraava »

[zanah]

Hei
Miten on auringon valon vaikutus mielialaan?
Yleensa valon pitaisi piristaa ja antaa elanvoimaa, vai olenko vaarassa?
Aurinkoa Diamond

Minulle eräs neurologi ainakin sanoi, että auringolla on suora vaikutus serotoniinin erittymiselle. itse kärsin paniikkikohtauksista joihin vaikuttaa suurelta osin vähäinen serotoniinimäärä kehossa. Kohtaukset ovat pahimpia ja tulevat useammin synkkiin vuodenaikoihin, kun taas kesällä on paljon parempi olla kun saa nauttia auringosta ja sen "parantavista" voimista =) Korjatkaa jos olen väärässä, mutta serotoniini on juuri se välittäjäaina joka liittyy läheisesti mm.masennukseen, alakuloisuuteen etc.

Ozette voimia sinulle!!!!! Et tiedäkään kuinka paljon rehellisyydelläsi ja rohkeudellasi saatat toisia auttaa!! jatka samaan tahtiin! Olet hieno ihminen!

[Ozzette]

Kiitos kauniista sanoistasi zanah !  Näin toivonkin sydämestäni, että voisin niin hyvin kuin mahdollista auttaa, tukea, opastaa muita ! Ja sama toisinpäin... Eli itsekin hyvin kiitollisena otan kaiken muiden sanoman vastaan ! Love is in the air !!     

[ponkka]

Hei! Minulla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö non puolitoista vuotta sitten. Jouduin sairaalaan pskoosin vuoksi.Nyt sitten olen popsinut eri määriä lääkeitä vaivaani, aluksi lääkeitä oli niin paljon, että en ollut tässä maailmassa ollenkaan...Nyt sitten on pikku hiljaa lääkeitä vähennetty ja on joutunut kohtaamaan tämän kovan maailman.Ja nyt yritän selvitä välillä masennuksesta ja välillä yli meno kaudesta.Tosin on hyvä terapeutti jolle voin huoleni heittää, aina välillä. Kiitos rohkeasta aiheesta ja voimia kaikille jotka on samassa veneessä!! Kirjoitelkaa kokemuksi ja kömmähdyksiä joita tulee vastaan! Tämähän on tuttua niille jotka tätä sairastavat( Elämä on yhtä kaaosta ) Terveisin  Ponkka!

[Ozzette]

(Elämä on yhtä kaaosta )

Juuri sitähän se Ponkka on, oli sitten sairas tai ei. Omasta kokemuksestani voisin sinulle sanoa, että mitä kauemmin on sairastanut, sen helpommaksikin se tavallaan tulee. Eli oppii tuntemaan itseään, sairauttaan, oireitaan paremmin ja tulee koko ajan enemmän "sinuiksi" sairautensa kanssa. Minulle ainakin on käynyt niin... Pystyn elelemään ihan täysipainoista ja hyvää, ihanaa elämää !!  Ja minulla hirmuisesti hurttia huumoria mukana ! Osaan vitsailla ja nauraa itsellenikin sekä yksin, että muiden kanssa ! Vaikka vakava sairaus olisikin, ei se tarkoita, että pitäisi vajota synkkyyteen, huumorittomuuteen ! Elämä on ihanaa ! Aina välillä...     

[Ozzette]

No niin... Jälleen kerran ! Eli juuri kun LUULIN olevani taas hiukan positiivisemmassa mielentilassa, niin ei !  Eli olen superonnellinen siitä asiasta, että minulla olisi nyt mahdollisuus saada ja jakaa uusi asunto kahden ihanan ihmisen kanssa... Huomenna menemme sitä katsomaan ja se on meidän, mikäli vain otamme sen. Mutta... Liekö tosiaan syy hormoneissani vai depressiossani, kun hetkessä suistuin taas raiteiltani kohti synkkyyttä... Vai olenko sitten "lataamoa" vailla "HULLU" tai VAINOHARHAINEN !!! Olin tuosta asiasta tosi iloinen ja onnellinen & tohkeissani, mutta suorastaan RAIVOSTUIN ja petyin suuresti siitä, kun erään ihmisen moralisointi alkoi asiasta ilmoittaessani. Sinne katosi tuo riemu... Tuli vaan niin mieleen, että olen TYHMÄ, YKSINKERTAINEN... Vaikka olenkin tietyllä lailla "hullu" kun maanis-depressiivinen, niin EI kai se minusta kuitenkaan TYHMÄÄ tee ! Tuntuu, että minua kohdellaan välillä kuin jotain idioottia, joka ei tajua, mitä tekee... Ja voin VAKUUTTAA nämä FAKTAT ! Eli: 1. TÄMÄ ASUNNONHAKU OLI KAIKKIEN MEIDÄN MUUTTAJIEN YHTEINEN TOIVE/IDEA, ELI EI KENENKÄÄN MEISTÄ MÄÄRÄÄMÄ/PAINOSTAMA. 2. EMME MUUTTAISI, ELLEMME KOKISI ASIAA HYVÄKSI, EMMEKÄ MUUTAKAAN, MIKÄLI ASUNTO EI TYYDYTÄ. 3. EN OLE MENOSSA NS. KENENKÄÄN "ELÄTETTÄVÄKSI/SIIVELLÄ-ELÄJÄKSI" VAIKKA KÖYHÄ OLENKIN JA JOTKUT NIIN TUNTUVATKIN AJATTELEVAN... Eli kiteytettynä voisin sanoa, että matto vedettiin jälleen alta ja puukkoa tuli selkään, JUURI, kun olin jälleen saamassa kiinni yhdestä onnen ja toivon asiasta elämässäni ! Eli KENEEN voi ylipäätään enää tässä maailmassa luottaa, kun ei edes tuttuihin... !?  Koko ajan löytyy moralisoijia, neuvojia, kyseenalaistajia, kritisoijia, tuomitsijoita yms. yms. Osaan kyllä ITSEKIN ajatella ja tehdä JÄRKEVIÄ ratkaisuja ! Aina tuntuu löytyvän sillekin kyseenalaistajia... MITEN ONNELLISUUTENI, ITSETUNTONI, POSITIIVISUUTENI, VOIKAAN KOSKAAN KUNNOLLA KASVAA JA KUKOISTAA, KUN AINA JOKU, JOLLEN MINÄ ITSE SEN RUNTTAA MAAN RAKOON JA LATISTAA... Lisää vaan paskaa niskaani, kiitoksia vaan ! Ja haukkukaa vaan ihan vapaasti... Kaiken senhän kai ansaitsenkin...      Tuntuu, että luotto menee ihan kaikkeen ja kaikkiin...

[Mirjam]

Sinä olet johonkin asti päätöksesi tehnyt, pysy siinä!

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että läheisesi voivat 'tarvita sairauttasi'?
Jos alat tehdä omia itsenäisiä erilaisia päätöksiä, vaikka he haluaisivat sinua omalla tavallaan tukea, he eivät kykene, koska silloin he 'ovat omillaan'...
Et ole se, mihin he ovat tottuneet...
He joutuvat muuttamaan kuvaansa sinusta ja heidän maailmansa muuttuu...
Se on heidän tuskaansa..tuskaa siitä, että he joutuvat samalla muuttumaan sisäisesti itsessään, kun sinä muutut.
Älä suostu ottamaan sitä vastaan!
Kerro, että et halua kuulla moista, älä anna tilaisuutta puhua sinulle tuollaisia! Ole luja sen suhteen, jos voit ja jaksat!

Nämä vain oli hetken ajatuksia...mitä tuli mieleeni, kun kuin kirjoituksesi!
Tsemppiä ja rohkeutta ja voimia Sinulle! 

[Ozzette]

Kiitos, Mi-Olea !  Juuri siltä minusta tuntuu, että muut tuntuvat tietävän aina pahaiten, mitä minun tulisi/pitäisi tehdä... Tai jättää tekemättä... Tuollainen loukkaa minua syvästi, eikä herätä luottamusta mihinkään. Enkä kertakaikkiaan VOI sille mitään, jos mieleni on maassa ja herkässä tilassa. Tuollainen ei ainakaan asiaa paranna... Ja VAIKKA olen vielä alkoholistikin kaiken lisäksi, niin voin VAKUUTTAA, että humalassa EN OLE ! Vaikkakin silloinkin käytökseni muuttuu aggressiiviseksi... No, niin, tuossahan tuokin taas tuli... Eli siitäkin pitää muita koko ajan vakuuttaa, todistella...     

[Ozzette]

Vielä "jaarittelen"... Eli tuo kaikki kertomani ennenkaikkea siis loukkaa älyäni, kun tulee olo, että olen joku idiootti, joka ei itse osaa ajatella ja toimia. En koskaan ole pitänyt siitä, että asioihini liiaksi puututaan... Kyllä aina kyselen neuvoja ja pyydän apua, kun tarvetta on. Ja koska elämäni ei todellakaan ole ollut helppoa, vaan olen joutunut tosissaan kestämään hirmumäärän kaikenlaista "paskaa" ja vastoinkäymisiä, niin EN TODELLAKAAN kaipaa niitä lisää ! Eli minua EI enää poljeta, latisteta yms. ! Monilta tahoilta sitä on tullut jo ihan tarpeeksi... Tämä on MINUN elämääni ja elän sitä aina juuri siten, kuin parhaaksi koen !    Kiitos kaikille ymmärryksestä ja kannustamisesta !  Ja siitä, että jaksatte lukea "höyryämisiäni"... 

[ponkka]

No hei taasen! Taas on yksi päivä taasen melkin takana , ilman se kummempi kaaoksia!  : :Ja voi taas onnittella itseäni, että selvisin tästäkin päivästä kunnialla! Elämä on kuitenkin yhtä vuoristorataa, tunteet tulee ja menee sellaisella vauhdilla ettei mukana meinaa pysyä. Ehkä lääkitä on liian vähän, mutta kun kuitenkin haluaisin tuntea edes jotain ...Enkä olla vain tunteeton mohkäle. Kiitos kaikille jotka tänne on kirjoitellut asiasta!  : :Kaikille kaikkea hyvää ja hyvää mieltä edes hiukan! Terveisin Ponkka :

[Ozzette]

Juu, eräänlaista vuoristorataapa tosiaan... Varmasti uusimmista negatiivis-sävytteisistä kirjoituksistanikin huomaa, että depressiovaihe menossa... Mutta, mutta... Kyllä sekin aikanaan helpottaa !  Nyt täytyy vain keskittyä ihan itsensä hoitamiseen ja voimien keräämiseen. Tämä olotila on kyllä äärimmäisen ärsyttävä... Kun mieli ja kroppa niin rikki ja puhki. Mitään ei jaksa ja mikään ei oikein huvita... Inhottavaa synkkyyttä !  Ja kun kaikenlaista tulee laiminlyötyäkin... Peruu kaikki tapaamiset, ei käy yhtään missään, paitsi juuri ja juuri kaupassa. Eikä tee mitään muuta kuin löysäilee, nukkuu, syö. Yleistä super-löysäilyä...  Ja kun ei jaksa huolehtia EDES hygieniasta. Noh, aikansa kutakin. Löysäillään nyt sitten täysin rinnoin... Kovassa paineessa ja puristuksessa olenkin pitkään ollut.