Mä olen nähnyt vain kerran tumman hahmon lapsena ja pelästyin tuolloin jonkin verran. Olen siitä joskus aiemmin puhunutkin. Äitini oli lähellä ja kerroin, että ulkona oli joku tumma hahmo lumikukon vieressä. Äiti meni ulko-ovelle katsomaan tai jotain tekemään. Hän tuumasi, että ehkä se oli etiäinen, jos isä oli tulossa pelaamasta lentopalloa. Itse ajattelin vain, että miksi se sitten oli kumartuneena lumiukon vieressä, jos se oli isä tulossa harkoista. Isä ei kuitenkaan tullut ns. hetken päästä.
Jollain tavalla olen kuitenkin yrittänyt yhdistää tuota hahmoa lähelläni kokemaani "suojelijaan", mutta aina on tuntunut, että siinä hahmossa on jotain pahaakin. Ehkä mun pitäisi vaan tutustua siihen, jos on vaan äidin "pelottelut" kaikenlaisista jutuista jääneet niin voimakkaasti vaikuttamaan. Äiti kun pystyy näkemään kaikenlaisia, eikä varmaan toivo, että mullekin tulee sellainen kyky. Ei mua kyllä kauheesti nappaa mitään haamuja alkaa näkemään... :
Oon mä alkanut pikkuhiljaa purkaa kaikkia defenssejä, mitä ns. vanhan kansan kertomukset on mussa aiheuttaneet, koska sitä ennen en pysty itseäni vapauttamaan ja kehittämään kohti ylempää tarkoitusta.
Liittyykö sitten etiäisiin vai mihin sellaiset, kun lapsena pystyin tyyliin joka kerta puhelimen soidessa arvaamaan, kuka siellä soittaa? Itse hämärästi muistan, mutta sitä jaksaa vanhemmat aina ihmetellä. Kyllä mä vieläkin toisinaan arvaan oikein, mutta monesti menee sitten väärinkin.
