Uskaliaita ihmisiä, kun noin monta ekaa kertaa!
Mukavan aiheen Nikki löysi!
Hoksasin oitis minun yhden jännittävän ja tärkeänkin 'eka kerran'.
Olin eka kertaa kunnon liikenneruuhkassa Jyväskylän seutuvilla. Tunnin köröttelin nykivällä 20:lla piiiitkässä jonossa ja opin monta asiaa. Varmaankin, kun oli viikonloppu ja kaunis päivä, eivät ihmiset olleet kovin hermoina. He olivat hyvin kohteliaita mahuttaen mukaan sivusta tulleita tai yli ajavia. Kaikki sujui ihmeen kauniisti. Ja minä pysyin hereillä ja ukkoakin kiinnosti kovin. Huomasin siinä meidän yhteisenä piirteenä tuon 'pikkupoikamaisen seikkailuhalun' jossa emme hermostu uudesta jutusta vaan se on haaste selviytyä. Todella!
Mutta kyllä ensin mienasin hermostua, kun molemmista suunnista oli Lahden tiet suljettu, enkä meinannut löytää Jyväskylästä ulos (kuten on käynyt monesti ennenkin). Sitten tuli tiedotus radioon, että oli tapahtunut paha ketjukolari ja toinenkin samalla tieosuudella. Siis....soittelin jo ystävälleni, että olen hengissä, hän kun tiesi, että olemme juuri sieltä tulossa. Hän olikin laittanut enkelit liikkeelle, kertoi.
Sitten sen huomasin. Juuri ennen Jyväskylää olin ohittanut erään tutun ruokapaikan. Sanoin ukolle, että käännytäänpäs takaisin, ja mennäänkin syömään tuonne. Vaikka suunnittelin ensin, että kun löydän Jyväskylästä ulos Lahden tiellä, voimme rauhassa ruokailla. Mikä kumma minua 'koputteli' siis?
Jos olisin jatkanut matkaa, olisin nähtävästi ollut mukana juuri samaisessa ketjukolarissa!!!!!
