Hei Pia,
Elämäni on tällä hetkellä aika kaaoottinen. Asun väliaikaisesti mökillämme - olen pistänyt oman asuntoni vuokralle tarkoituksena muuttaa syksyn aikana Ruotsiin.
Kysymykseni liittyy nyt kuitenkin, yllätys yllätys - mieheen. Tapasin laivalla samaan sielunperheeseen kuuluvan mieshenkilön. (tai näin oletan - hämmästelimme molemmat sitä, miten vahva yhteys miedän välillä oli) Aivan kun olisimme tunteneet hyvin Paaljon pidempään kuin mitä todellisuudessa olemme.
Mies kertoo, ettei halua sitoutua. Pitkä suhde takana, joka on vastikään päättynyt jne. Minäkään en periaatteessa pysty sitoutumaan - olenhan koko ajan ajamassa asioita eteenpäin, jotta pääsisin lähtemään pois Suomesta.
Sääli, että tässä kävi näin. Olemme nyt (tai loppukädessä minä) tehneet sen päätöksen, ettemme ole enää missään tekemisissä toistemme kanssa. En yksinkertaisesti nähnyt siinä mitään järkeä enää kun vaikutti kuitenkin siltä, että minulla oli tätä miestä kohtaan paljon enemmän tunteita kuin päinvastoin.
Mitä sinulle nousee tästä suhteesta? Onko se jo palvellut tarkoitustaan - olisiko aika jättää hänet tyystin taakse, nuolla haavansa ja jatkaa elämää?
Minun on myönnettävä, että tunnen suurta tarvetta löytää kumppanin rinnalleni. Näin vahvasti en ole koskaan toista ihmistä tarvinnut. Olen väsynyt olemaan yksin.
Suurkiitos etukäteen.
/A
