seuraava »

[Esmiralda]

Ehkä se ei ole uhraamista, vaan sinne kuoreensa vetäytymistä ja asioiden torjumista, ainakin ravulta.
Ja Leijona hukkuu ylpeyteensä. Ei varmasti nöyrry.  :

[Fawnette]

Tunnen monia rapunaisia (ja joitakin miehiä) Mielestäni he ovat ihan kiinnostavia, mutten yleensä pääse heihin kovin hyvin sisälle. Tiedä sitten yritänkö tarpeeksi. Ravut ovat jotenkin liian introvertin oloisia enkä ehkä välitä hirveästi sellaisten ihmisten seurasta

koska

itse olen  , mutta kaiketi aika vahvalla rapu-latauksella. Planeettoja ei ole kuin  , mutta neloshuone ehdottomasti painottunein. ( ) ja kaikki on  (huoneen kärki kuitenkin )
Koen sen jotenkin rajoittavan omaa sosiaalista puoltani, mikä ärsyttää joskus paljonkin. Vaikka olen periaatteessa sosiaalinen niin välillä olen niin kotiinvetäytyvä angstilöllerö ettei mitään rajaa. Sitten ärsyttää kun muut pitää hauskaa kun itse istuu neljän seinän sisällä murjottamassa. (Sen takia hakeudunkin ehkä mieluiten ilma- ja tulimerkkien seuraan. )
Pitäisi yrittää aina muistella niitä rapujen hyviä puolia, mutta voitte kai tekin myöntää ettei  tollasella 4.huoneen latauksella hirveen harmoniselta tunnu.

[Ratkaisu]

Minä ehkä juuri pidän ravuista siinä mielessä, että heistä paljastuu aina uusia puolia. Ravuista ei heti näe kaikkea ja onkin mukava tutustua heihin pikku hiljaa ja rauhassa. Ehdottoman luotettavia ystäviä. Oma läheisin ystäväni on rapu ja no, aika kauan kesti, että oppi tuntemaan, mutta koen silti tulevani yleensä rapujen kanssa hyvin toimeen ihan alusta astikin. En itse ehkä vaadi heti mitään avautumista, vaan pidän siitä, että toisiin tutustuminen menee omalla painollaan ja siitähän ravutkin yleensä pitävät.

[karol~]

Aloitus viestiin vastaus: pari rapunaista tunnen. Ovat molemmat tosi läheisiä ihmisiä, toinen mummoni, joka maailman sydämellisin ihminen aina ajattelee vain muiden parasta. Myös tosi herkkä ihminen.
Toinen työkaverini, jonka kanssa samanlainen huumorintaju, ja paljon samoja asioita elämässä.
Silti tämän ravun kanssa otetaan jatkuvasti yhteenkin, mielipiteiden osalta 
välillä maailman ärsyttävin, välillä ihanin 

[dissolve]

Äitini on rapu, ja hän pilasi elämäni.

Koskaan en ollut tarpeeksi hyvä äidilleni, hän vähätteli ja mitätöi minua koko lapsuuteni - tunsin olevani jotenkin hävettävä. Vasta aikuisiällä läpikäyty terapia on palauttanut itsetuntoni.

Äitini on aina ollut arkkityyppinen marttyyri - hänessä ei ole mitään vikaa, koko maailma on häntä vastaan, kaikki haluavat hänelle pahaa. Leijona-isäni kanssa ottivat yhteen lähes joka päivä vielä siihen aikaan kun asuin kotona, varmaan siis vieläkin. Mikäli asiat eivät mene äitini haluamalla tavalla, hän saa raivokohtauksen tai sitten sulkeutuu omiin oloihinsa itkemään ja mököttämään. Hän ei todellakaan ole mikään pullantuoksuinen kodinhenki, vaan itsekäs, omaa etuaan tavoitteleva selkäänpuukottaja.

Näin kauniita sanoja minulla siis ihmisestä, jonka olisi pitänyt olla elämäni tärkein nainen, mutta epäonnistui surkeasti. Emme ole puhuneet yli 10 vuoteen.

[mc82]

Hui, Dissolven teksti kosketti - käsittelee erinomaisesti kehittymättömän Ravun käytösmalleja. Siskoni on samanlainen, täysin kehittymätön Rapu, vieläpä tupla-Rapu ja Kuu huomionkipeässä, dramaattisessa ja pahimmillaan naurettavan oikukkaassa Leijonassa

Koskaan en ollut tarpeeksi hyvä äidilleni, hän vähätteli ja mitätöi minua koko lapsuuteni - tunsin olevani jotenkin hävettävä. Vasta aikuisiällä läpikäyty terapia on palauttanut itsetuntoni.

Äitini on aina ollut arkkityyppinen marttyyri - hänessä ei ole mitään vikaa, koko maailma on häntä vastaan, kaikki haluavat hänelle pahaa. Leijona-isäni kanssa ottivat yhteen lähes joka päivä vielä siihen aikaan kun asuin kotona, varmaan siis vieläkin. Mikäli asiat eivät mene äitini haluamalla tavalla, hän saa raivokohtauksen tai sitten sulkeutuu omiin oloihinsa itkemään ja mököttämään. Hän ei todellakaan ole mikään pullantuoksuinen kodinhenki, vaan itsekäs, omaa etuaan tavoitteleva selkäänpuukottaja.

Vahvistin siskooni sopivat mallit Dissolven kirjoituksesta... Siskoni vielä on lisäksi ainakin jossain määrin alkoholisti (+ huumeet ainakin jossain vaiheessa ollut kuvioissa), ihmissuhteissa sotkee kuvioita ja kun toinen lähtee, siskoni itkee perään ja pyytelee anteeksi, kunnes ollaan taas kaveria/pariskuntaa aina seuraavaan yhteenottoon asti... Ei tiedä termiä 'uskollisuus', harrastaa parisuhteen ulkopuolisia suhteita (no, tämän selittänee siskon kaksikko  vähintään yhtä häilyvässä 12. huoneessa ). Oma elämänhallinta on täysin hukassa, laskujakaan ei osaa maksaa ja on täysin riippuvainen muista ihmisistä, yksin ei osaa olla eikä hoitaa asioitaan itsenäisesti.

Todella ikävä esimerkki Ravusta   Siskon kanssa en ole väleissä, mielummin keskityn omaan elämääni kuin pahoitan mieltäni jatkuvasti siskoni tempausten ja vähättelyni ja haukkumiseni takia

Huomasin, että esimieheni (tai -naiseni) on myös Rapu. Todella herttainen ihminen, joka esimiesasemastaan huolimatta ajattelee alaisiaan ja esim. leipoo koko työporukalle   Hoitaa hommansa tunnollisesti ja auttaa mielellään muitakin, on hyvin pidetty esimies. Hyvää juttuseuraa

[dissolve]

Laitoin liitteeksi äitini kartan, jos kiinnostaa vilkaista.

[yksinäinen susi]

Minä olen rapu ja olen aina ihmetellyt nopeasti vaihtuvia mielialojani, mutta sain tietää nyt, että olen niin herkkä että aistin toisten mielialat ja "vaivun" niihin. Kun aloin miettimään tätä niin näinhän se on, en vain ollut tiedostanut sitä.

[Esmiralda]

Dissolve, luin karvat pystyssä muistojasi äidistäsi. Oletko koskaan tutustunut narsistin oireisiin?

[SanctAstra]

Kuuluuko muutosvastaisuus rapuihin?

Minulla oli käytännönjaksolla ohjaajana rapunainen ja kun toin esille ehdotuksiani, jotka olisivat helpottaneet hänen työtään ja uudistaneet työympäristöä (kyse oli ihan pienistä, jopa edullisista muutoksista), hän tyrmäsi kaiken vedoten rahallisten resurssien vähyyteen. Voin sanoa suoraan, että se oli täyttä BS:iä. Hän oli takertunut vanhoihin kankeisiin juttuihin, eikä uskaltanut uudistautua.

[Eeva]

Minä olen rapu ja olen aina ihmetellyt nopeasti vaihtuvia mielialojani, mutta sain tietää nyt, että olen niin herkkä että aistin toisten mielialat ja "vaivun" niihin. Kun aloin miettimään tätä niin näinhän se on, en vain ollut tiedostanut sitä.

Tosiaan, tuon tiedostamisen tiellä olevana totean myös miten täytyy oikein keskittyä vahvistamaan itseään, kuitenkaan luomatta pysyvää panssaria ympärilleen, jotta jaksaisi kanssakäymistä ympäröivään maailmaan.
Täytyy ottaa etäisyyttä toisten mielipiteisiin ja tunteisiin, ja yrittää vain ymmärtää ettei ole aina tehtävissä mitään.
Jättää siis huolehtiminen.
Johtavana merkkinä haluaa vastuuta, vaikkei voi kantaa vastuuta jokaisen sivuavan ihmisen tunnoista.
Herkillä kuuihmisillä pelot joka suuntaan aiheuttavat ylireagointia.