Lasten on varmaankin hyvä olla siellä,missä äitikin voi hyvin,tai ainakin voi tuntea kuuluvansa johonkin,kuten kotiseutusi olisi,jossa kuitenkin on joku,jolle voi kertoa asioita.Tutut maisemat siellä.Uskon että saat tukea.
Tuska kulkee mukanasi,mutta se helpottaa,siitä selviää.
Kukapa meistä ei haluaisi sitä kaikkea hyvää jatkaa,mitä on ollut.Se vain ei ole aina mahdollista,on mentävä pienin askelin eteenpäin,hetki kerrallaan,päivä kerrallaan.Kaikkihan järjestyy kuitenkin.
Parisuhteessa on se luottamus tärkein kivijalka,kun se on mennyt,olisi entinen elämä rikkinäistä ja tuskallista.
Mies on aivan varmasti sinua rakastanut,mutta ei ehkä pysty sitoutumaan kehenkään kestävästi.Etsit varmasti itsestäsi vikoja.Älä etsi,näin vain tapahtui.Joskus elämässä tapahtuu asioita johon emme saa vastausta MIKSI niin tapahtui....Toivon sinulle Vintis voimaa ja eteenpäin vievää valoa, myös uteliasta mieltä katsoa, mitä ihanaa on tulossa.