seuraava »

[ishtar]

oi.
onpa täällä paljon uusia tänään, liityn siis joukkoon.
pipopäinen  :rapu:nainen päätteen äärellä, musiikkia korvissa ja uusien ...asioiden kynnyksellä, vissiin. joka joulu on aina tasan puoli vuotta synttäreihin, ja synttäreistä puoli vuotta jouluun. poukkoillen polkuja suuntaan jos toiseen.

[Fish]

Kala nainen tervehtii toista vetten asukkia!! Tervetuloa joukkoon, tänne mahtuu!!

[ishtar]

aamupäivää, ja kiitoksia. 

lisättäneen tänään vielä vähän enemmän hereillä (...näin unta jossa ystävystyin hevosen kanssa, ja kahdenkeskeinen luottamus oli niin vahva, että se jopa salli kielellä poskeilun...), että maya-merkiltäni olen White Resonant Wind ja synkronisaatioiden huomioiminen/seuraaminen tuottaa suurta iloa ja viihdykettä. olen myös aloitteleva Nia-ohjaaja, ja tuosta Joy of Movement- tanssista voi kysyä lisää WHEnEVa.

 

[ishtar]

...kun en tiänny et mihin laitan runon jonka halusin niin laittaa tänne, niin laitan sen siis itseni esittelyn jatkeeksi...
sanakoukussa, koukussa sanoihin, herkkä niiden muotoilulle, järjestelylle. oijoi. ja englanninkielenkäytöstä sen verran, että se on kolmas kieleni, ja sillä on oma tunnearvo suomen ja ruotsin rinnalla, sen takia sitä kai tulee näkymään foorumillakin.

mutta, siis, ystävät; eteläafrikkalainen contemporary runoilija, Rustum Kozain:...


Stars of stones

Today the stones I know will nick
our skulls, then knock our souls
from us. It is so. For under stars
that are but burning stone,
we held each other. Named for light,
Nurbibi clung to me, her back
against the flat roof of my house
warding off earth, hanging
under heaven. Face-down,
I gripped her shoulder smelled
the stone roof through the rug.
Nurbibi may have stared
over my shoulder at the stars,
those burning bits of far-off stone.

And she may have seen four men’s eyes
hanging above us in their own,
unmoving flame. Eyes of stone,
heads shrouded in swatches
of scripture. So I, Turyalai,
am bound. And on my knees.
And Nurbibi, in whose loins I sought
some God, is almost at one
with earth, buried to her waist
next to me. We wait
for the seekers of God
and their ceremony of the stone.
Men we do not know will come
and let stone speak, first in whispers

then in what they must believe
a chattering of angels
when the crowd erupts and rocks arc
but in parabolas far short
of reaching God, that must return
to earth. Men who do not know us.
Men who cannot know
that even as we wronged my wife,
in union we created God. In come-cries
caught in the throat, we made Him.
And made Him ours, gave Him some voice
even as He was in the still of night
as He is now, inchoate
before the hard and burning stars.


Turyalai and Nurbibi were accused of adultery and stoned to death by the Taliban in November 1996.


...ala-asteella mietin, että miten ihmeessä ihmisiä oikeasti kivitettiin. kun ruotsiksi verbi on "stenas", lähes "kivettyä", enkä ymmärtänyt miten oli mahdollista että ihmiset vain muuttuivat kiveksi, jäätyivät patsaiksi siihen paikkaan kun tuomion saivat. niin niin. palavia kiviä ne tähdetkin.