seuraava »

[heguli]

11 -vuotias esikoispoikani kertoi äsken:

"Kun oltiin hiihtämässä niin näin jonkin ihme linnun, ja kun katsoin uudestaan niin sitä ei ollut.
Kun kävelin kotiin, niin näin mustapukuisen miehen, ja kun katsoin uudestaan niin se hävisi.
Sitten kun oltiin laskemassa mäkeä näin jonkun eläimen, mutta sekin katosi kun katsoin uudestaan. Äsken kun tulin keittiöstä, näin muka peilissä jonkun pojan ja se seisoi näin (lapseni näytti kuinka se poika peilissä oli): seisoi paikallaan, silmät suurella, suu hieman raollaan."

Hieman äireetä "hirvittää", sillä pojallani on viiden vuoden takaa enkelikokemus isäni kuoltua. Lapseni on todella herkkä aistimaan asioita. Osaisikohan kukaan kertoa kuuluuko tämä johonkin ikäkausi juttuun (koskaan ei tällaista aikaisemmin ole ollut, minun tietääkseni). vai mistä on kysymys?!

[Ebenia]

Onneksi olkoon! Olet saanut kasvatettavaksi ihanan pienen ja herkän pojan, joka pystyy aistimaan asioita, joita me muut pöllöpäät emme aina tajua katsoa.

Ihan normaalia kehitystä nuorelle sielulle, joka on hyvin kehittynyt ja ollut hyvin kehittynyt ennen saapumistaan maapallolle.

Kannattaa varmaan etsiä tietoa indigolapsista, kristallilapsista etc.

[heguli]

Kiitos Ebenia ja Aminthir 

Olen aina yrittänyt ottaa lasten kokemat jutut niitä väheksymättä. Tämä poikani viimeisin kokemus oli yllättävä, ja koetin parhaani mukaan olla kyselemättä liikaa.. varsinkaan tästä peilikaverista. Olinkin aika yllättynyt, sillä poika ei pelästynyt sitä vaan otti huumorilla.

Nähtäväksi jää tuleeko näille näyille jatkoa..

Otan hetimiten selvää kristalli- ja indigolapsista..

[heguli]

Enkelikokemuksensa jälkeen poika kertoi siitä perhepiiriimme kuuluville tärkeiksi kokemilleen aikuisille, ja on aika järkyttävää kuinka asia ohitettiin joko kieltämällä, tai olemalla niin kuin ei olisi ollut kuulevinaan. Lapsi oli hämillään, ja kieltäytyi enää puhumasta siitä.

Nyt kuitenkin kun nuorimmainen poikani kertoi nähneensä auran (vaikkei tietenkään aurasta kertonut vaan väreistä jonkun ihmisen pään ympärillä) saunan lauteilla istuskellessamme, niin tämä vanhin poikani ihan silmin nähden rentoutui. Tuntui varmasti ihan hirveän hyvältä että "joku toinenkin" lapsi näkee asioita.
 
Siskoni lapsilla on myös henkikokemuksia edesmenneistä isovanhemmistaan. Ehkäpä lapsemme osaavat elää tämän toisen maailman kanssa luontevammin kuin itse aikanaan. Omat vanhempani, ja sen ajan (70-80 -luvun) yhteiskunta oli paljon rajoittuneempi. Oli vain yksi usko, ja kaikki muu oli pakanuutta.. hirveä ristiriita pienen ihmisen sisällä, kun ei voinut puhua, eikä ymmärtänyt..

Vaikka lapsen voimakkaat kokemukset saivat tuntemaan itseni neuvottomaksi, niin voin olla onnellinen siitä, että kykenen ymmärtämään ja väheksymättä kuuntelemaan lapsiani.


 

[Weeping Willow]

Parasta olisi vain kuunnella lasta, tyrmäämättä, mutta kuitenkaan innostamatta sen enempää. Vaikka minut tyrmättiin lapsena, olen kuitenkin kiitollinen vanhemmilleni, etteivät he syöttäneet minulle valmiiksi pureskeltua maailmankuvaa, vaan sain ajatella itse asiat. Toivottavasti minäkin pystyn siihen lapseni kanssa. Lapsen kannalta parasta olisi myöntää, ettei edes jumalaa välttämättä ole olemassa, ja että minä uskon näin, mutta joku muu uskoo toisin. Siten lapsi saisi itse kehittää oman maailmankuvansa, josta saattaa tulla suvaitsevaisempi kuin mahdollisesti uskovaisen perheen lapselle, jolle on alusta asti kerrottu, kuinka on uskottava. Minua harmittaa, että lapsista tehdään jopa indigolapsia, ja vain siksi, että vanhempi itse tahtoisi lapsestaan sellaisen. Sehän on sitten mielipide-ero, onko muotoon leikattu pensas kauniimpi kuin vapaasti taivaita tavoittele kukka.

Onnea hegulille herkkien lapsien kasvattamiseen Minä olen saanut huomata, että olin parempi kasvattaja ennen lapsen saamista... Vai kasvattaako se lapsi kuitenkin enemmän meitä vanhempia?

[Metsänkeiju]

Vai kasvattaako se lapsi kuitenkin enemmän meitä vanhempia?

Näin mie aattelen. Se on kuin symbioosi, josta molemmat hyötyy, yhdessä kasvavat.