Unelmaansa on helppo seurata! Sen ei tarvitse olla mikään elämää suurempi kutsumus, kuten yleensä ajatellaan. Riittää, että tekee sitä, mistä tulee onnelliseksi ja joka antaa täyttymyksen tunnetta elämäänsä, olipa se sitten auton rassaamisesta kukkapenkissä mönkimiseen tai vuorikiipeilystä aivokirurgiaan
Sen ihmeempi se unelmien seuraamisen ohje ei ole. Elämähän on tosi simppeli, me ihmiset teemme siitä vain niin vaikean, juuri esimerkiksi tuolla kärsimättömyydellä.
Jos mummosikin on käynyt sinua patistelemassa opiskelemaan on opiskelu hyvä asia. Se tietysti voi tarkoittaa tässä yhteydessä myös sitä, että alat opiskella henkisiä asioita - tutustut henkimaailmaan, karmaan, sielunkehitykseen jne. Sekin on opiskelua, ei ainoastaan se, että istututaan oppilaitoksen penkillä
Tällaiseen opiskeluun saattaa tarvita aikaa ihan kunnolla.
Minä itse olen kohta 30v enkä tiedä vieläkään mikä minusta tulee isona. Tein 6 vuotta erinäisiä töitä lukion jälkeen ennen kuin menin kouluun. Hankin ammatin juuri siltä alalta josta nautin, vaikken voisi tehdä sitä päivääkään työkseni.
Itsensä vertaaminen muihin on pahin virhe, mitä ihminen voi tehdä. Itseään voi verrata muihin jos sen tekee positiivisesti esimerkiksi "Hän on saavuttanut sitä ja tätä. Se inspiroi minua, teenpä itsekin niin!" tai "Hän on tällainen ja tuollainen. Se on hienoa! Pyrin itse samaan!" Kaikki muunlainen vertaaminen on enemmän tai vähemmän haitallista itsensä mollaamista. Ihmisillä kun jokaisella on oma elämäntiensä, joka vetää puoleensa ja menee omalla painollaan. Elämäntie on aina yksilöllinen, joten ei voi sanoa, että kun toisella menee elämäntie näin nopeasti vaikka sen opiskelun merkeissä, että olen nyt itse epäonnistunut, kun en menekään samaa tahtia. Vähän jos alkaisi vertailla, että kyllä tämä Suomi on ihan epäonnistunut, kun täällä on kesällä yöttömät yöt ja talvella päivättömät päivät, kun Keski-Euroopassa päivät ja yöt pysyvät läpi vuoden suhteellisen samanlaisina pituuksiltaan, niinku "normaalisti" kuuluukin