Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Tilitystä.. anteeksi.. :)  (Luettu 4214 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
garou
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 5


Profiili
« : 30.03.2011 08:22:10 »

Hei astroilijat.

Haen täältä nyt apua, kun en enää tiedä kenelle voisin ja pystyisin kertomaan asioistani ja ajatuksistani mitä mielessäni pyörinyt.. (Enkeleitäni lukuunottamatta, onneksi) Ehkä helpompaa tehdä tämä tilitys "anonyymina" netissä, koska tuntuu, että järjestään kaikkien läheisteni elämässä on nyt ollut meneillään enemmän ja vähemmän surua, pahaa oloa ja vastoinkäymisiä, ettei minulla ole oikeutta kuormittaa heitä yhtään enempää typeryyksilläni..

Olen palstaa seurannut satunaisesti, enemmin ja vähemmin tässä vuosien saatossa mutta vasta viime syksynä kiinnostunut tosissaan asioista, mm meditaatiosta ja enkeleistä yms "taivaan ja maan välillä" enkä nyt siis puhu uskonnollisessa merkityksessä vaikka en mitään voi kieltääkkään.
Ihminenhän hakee vastauksia kriisitilanteissa..

En myöskään omaa suuriakaan kykyjä lukuunottamatta harvoja ihmeellisiä enneunia, joiden ansiosta oikeastaan itse uskon ja tiedän tämän maailman olevan mahdollisuuksia täynnä Smiley Unien näkeminen on vahvistanut entisestään tunnetta, että kaaoottisessa maailmassa sittenkin on jokin tarkoitus ja päämäärä. On olemassa jokin korkeampi voima, näin rationaaliselle ja melko agnostisesti ajattelevalle ihmiselle.. Se vain on jostain syystä unohtunut aikoja sitten..

Se, miksi palstalle kirjoitan, juontuu siitä, että olen käynyt ensikertaa elämässä radikaalimpaa henkistä kasvamista ja joutunut avaamaan silmäni ja joutunut ottamaan kantaa asioihin. Tarkoitan vain, että helpompaa on kulkea vastatuuleenkin silmät kiinni, niin välttyy surulta ja pahoilta asioilta. Se mitä ei nää, ei ole olemassa.. Vaikka tämäkin seikka on täysin päinvastoin.

Viime kesän jälkeen minulle on hiljalleen alkanut valjeta asioita itsestäni. Siis tuntuu kielikuvannollisesti siltä, että sisikunta on käännetty hiljaksiin nurin ja joku seisoisi vieressäni osoittaa sormella; "Katso, millainen sinä olet, häpeä, nöyrry."

Tämän takia toivon, että minulla olisi viimein voimaa ja rohkeutta olla hyvä ja oikeudenmukainen toisille ihmisille. Siis tarkoituksella en pahaa ole kenellekään tehnyt, suurin rikkomus on ollut, että en ole ollut rohkea, en ole uskaltanut puolustaa oikeutta, silloin kun on nähnyt tehtävän vääryyttä tai olla ihminen ihmiselle. Toisinsanoen; vellihousu. Pelkuri kaikessa välinpitämättömyydessään ja riittämättömyydessään. Olisin pystynyt varmasti parempaankin.

Elämä opettaa.

Tunnen syyllisyyttä siitä, etten ole uskaltanut puuttua täydellä asioihin, silloin kun olen nähnyt vääryyttä jollekin tehtävän. Viimeisimpien 4 vuoden aikana lähesimpien ihmisteni elämämissä on asteittain tapahtunut erilaisia pahoja asioita. Tuntuu, näin jälkikäteen ajateltuna, että lähimmän lähipiirini ihmiset ovat aina olleet suhteellisen onnekkaita, kaikkien elämä on ollut tasaista, ei tietenkään harmonista mutta jos ongelmia on ilmennyt, tuki on löytynyt toisistamme ja niistä selvitty. En tiedä, selvitäänkö enää.

Viimeinen vuosi on ollut kaaoottinen.. Tuntuu, kuin kaikki on alkanut hiljalleen pienestä purosta joka on yltymässä hallitsemattomaksi koskeksi ja pelkään, että tämä kaikki päättyy vesiputoukseen, jonka jälkeen voidaan vain laskea korvaamattomat menetykset.

Kesällä itselle tuli tunne, että nyt on aika pysähtyä vähän ajattelemaan mitä ympärilläni tapahtuu, aika toimia eikä vaan seisoa katsomassa vierestä, kun läheisille, yksitoisensa jälkeen, tapahtuu asioita ja minä vain käännän pääni, etten näkisi..

Hiljalleen olenkin alkanut, oikeastaan tiedostamattani ottaa kontaktia läheisiin ja omalla vielä vajavaisella tavallani osannut heitä kuunnella ja kannustaa ristiaalloissa. Mutta kun..
Tuntuu, että kun pahaa tapahtuu, ja ihminen löytää viimein edes jonkinlaisen hämärän miten selvityä asiasta, niin nurkantakana on jotain entistä kamalampaa jo tulossa.
Pelottaa mihin tämä kaikki päättyy, varsinkin kun huomaa, miten yhden ihmisen asiat vaikuttavat epäsuorasti koko lähipiiriin, joilla ei ole edes tekemistä keskenään.. Tuntuu, kuin elämä olisi villiintynyt ja aikoo nyt laittaa polvilleen kaikki läheiseni järjestään, samaan aikaan vieläpä.


Ja miten minulle kävi. Minusta vain tuntuu, että olen välttynyt paljolta, kun olen pysynyt syrjässä ja seurannut passiivisena tapahtumia.. Nyt kun olen sotkenut lusikkani tähän elämän soppaan, saan myös osani. Maksan hintaa nyt siitä välinpitämättömyydestäni ja siitä etten ole uskaltanut olla tukena lähimmilleni. Pelkään tilinteon hetkeä, nyt kun elämä alkanut nöyryyttämään minua, tiedän, ettei se taida ihan heti lopettaa. Onneksi muutama hyvä ystävä, joille edes voinut jonkin verran puhua, kun tuntuu, että suurinosa lähimmäisistäni ovat niin kovettuneet surussaan ja elämän kolhuissa, etten voi heitä enempää "kiusata" kun omat ongelmani ovat vielä niin mitättömiä..
Itselle herää omahyväinen ja itsekeskeinen kysymys; Ei kai tämä johdu minusta ja siitä kun en ole jostain syystä toiminut niinkuin pitää? Miten tämä itsesyyllistäminen helpottaa asioita?


Palstaa lueskellessani olen huomannut miten kivoja ja positiivisia viestejä ihmiset ovat toisilleen antaneet täällä, maailmassa on paljon hyvääkin olemassa!
Palstaa tutkiessani olen vain saanut lohtua kurjimpina hetkinä. Keskustelut, tai mitä ne sitten ikinä ovatkaan(en kai ole saanut mieltäni vielä tarpeeksi auki), sen jonkun kanssa, joka vastailee minulle nykyään unissa, on myös ollut hyvä terapeuttinen keino purkaa asioita..

Kiitos.






tallennettu
Lilli
Supermoderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 3522



Profiili WWW
« Vastaus #1 : 30.03.2011 11:33:54 »

Syyllisyydessä rypeminen ei ole välttämättä kovin hyödyllistä. Lähipiirisi tapahtumat ovat kuitenkin avanneet silmäsi omille toimintatavoillesi, joissa ilmeisesti näet parantamisen varaa. Sinun toimintatapasi on siis passiivisuus, olla tekemättä mitään, olla puuttumatta. Joskus tämä onkin viisasta, mutta toisinaan taas aktiiviset toimet ovat selvästi parempi vaihtoehto. Tässä kohtaa tulee mieleen AA-liikkeen rukous, joka menee suurin piirtein näin:

Luoja, anna minulle nöyryyttä hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa asiat, joihin voin vaikuttaa
ja viisautta erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan.
tallennettu

Aurinko Kaksonen, huone 12, Kuu Härkä, huone 11, AC Rapu, MC Vesimies

www.horoskooppi.com
Veskari-83
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 289


Inner peace is found through passion


Profiili
« Vastaus #2 : 30.03.2011 13:44:03 »

Parasta mitä sä voit itsesi (siis sielun) kannalta tehdä, on se, että muutat ajattelutapasi täysin. Eli, kun tuntuu, että kaikki menee huonosti, yrität katsoa ns. "ulkopuolisen todistajan silmin" mitä siinä tapahtuu aidosti. Kaikilla asioilla on merkityksensä, ja sielun kannalta katsottuna, ei ole olemassa mitään sellaista kuin kärsimys, vaan jokainen asia opettaa jotakin ja aina ne kärsimykset liittyvät mieleemme sekä egoomme. Jos jokin asia tuntuu erityisen pahalta, yritä katsoa sitä siten, että mitä tunteita se sinussa herättää aidosti, koetko samankaltaisuutta ts. peilautumista omiin tunteisiisi vai mistä se kärsimystunne johtuu. Kun tulet erittäin tietoiseksi tästä tuntemuksesta, pystyt katsomaan sitä ulkopuolelta ja sen jälkeen pystyt laskemaan siitä irti. Yritä nähdä jokaisessa asiassa positiivinen puoli, ei ole olemassa mitään pahaa kun asian vain oivaltaa siten. Aina sanotaan että maailma on täynnä pahaa jne, mutta todellisuudessa sekin on vain mielen ja egon harhaa. Jokainen ihminen, olipa sitten kyseessä raajaton puhe ja liikuntakyvytön yksilö, tai täydellisessä (urheilullisessa) sielun ja ruumiin voimissa oleva yksilö, on meille jollain tavalla malli ja peilaus siitä, mistä meidän pitäisi olla kiitollisia = Jumalasta. Ei ole olemassa mitään suurempaa rakkautta.

Voimia kevääseen, se on varmasti loistava  smitten
tallennettu

aurinko vesimies (4. huone)
nousu vaaka
venus vesimies (5.huone)
kuu oinas (8.huone)
Kuunsolmu rapu (10.huone)

"Esiinnyt naismaailmassa itsevarmana ja haluttuna miehenä, jota ei kuka tahansa nappaa mukaansa ja etsit koko ajan naista, joka mitään kyselemättä vain ottaisi sinut.
garou
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 5


Profiili
« Vastaus #3 : 31.03.2011 06:08:25 »

Turhauttavaa ja turhaa syyllisyys on, järki sen sanoo, että erilaisia asioita tapahtuu. That's it..
Ehkä se on se "lintukotomaisen" illuusion särkyminen, joka on vähän herätellyt, olen kuitenkin kokenut elämääni suhteellisen onnekkaaksi itse yksilönä. Jostain kumman syystä olen tähän mennessä säästynyt pahimmilta kolhuilta, kun olen verrannut elämää täällä kulkevien kanssatovereiden kanssa ja mitä kaikkea he ovat joutuneet kestämään. Niinkuin varmasti moni muukin palstalla tietää mitä elämä raadollisuudessaan on voinut olla tai on parhaillaan.

Nyt kun omat läheiset ovat järjestään olleet näiden negatiivisten tapahtumien keskiössä, niin tuntuu vain, että jostain se syyllinen on haettava tapahtumiin. Vaikka järki sanoo toista.
Silti, aina tiennyt tälläisen ajan koittavan. Odottanutkin, että koska elämässä alkaa se myrsky, jollaisen pyörteessä jopa osa ihmisistä tuntuu olevan koko elämänsä.

Omaa suhtautumistani pyrin muuttamaan. Ihan varmasti.

Kiitoksia vastanneille. Smiley
tallennettu
mateve
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 700



Profiili
« Vastaus #4 : 31.03.2011 16:31:07 »

Lisäisin vielä hyviin vastauksiin että elämme sitä aikaa jossa meitä testataan.
Läheisesi kuuluvat ryhmääsi ja he kokevat omat testinsä muuttuakseen ja tehdäkseen valintansa. He tekevät, et sinä heidän puolestaan, sinä vastaat vain omasta elämästäsi.
Kun en tiedä karttaasi, niin tuntuma on että sinä saat myös olla kokemuksissa mukana ehkä tulevaa tehtävääsi varten. Sillä itse koettuna on se parasta  syvää tietoa jota kirjat eivät anna vaikka ne paljon tietoa antaakin.
Ongelmat ovat juuri niitä muutosvoimia, mutta ihmiset eivät halua luopua entisestä koska pelkäävät tulevaa. Kun ihminen luovuttaa oman tahtonsa korkeimman Jumalan tahdolle, niin elämään tulee rauhaa ja iloa. Mutta haluaako ihmiset sitä???
Joskus tuntuu että he saavat energiaa itselleen siitä että on kaostilassa, mutta se on kyllä aika kuluttavaa elämää...

 Wink  Mateve
tallennettu

mateve
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: