Minusta näin muutamaa viikkoa ennen juhannusta kollektiivinen ilmapiiri eli
tunnelma on usein melko omituinen, jollain tapaa ahdistava ja ankea.
Yksi syy sille on luultavasti se, että valosta erityisen paljon pitävät ihmiset ryhtyvät
jo ennakoimaan sitä, että pian taas pimeys alkaa päästä ns. niskan päälle.
Siksi juhannus taitaakin olla muuan ahdistavimpia juhlapäiviä näillä leveysasteilla,
mikä näkyy mm. hillittömänä alkohoolin käyttönä?
Aayur-vedan (aajur-veedan) mukaan vaata-tyypit ovat erityisen herkkiä
kollektiivisen tietoisuuden muutoksille. Taidan itsekin olla, ainakin ruumiinrakenteesta
päätellen, melko vahvasti vaata-tyyppinen jäppinen. Olen kyllä käynyt aayur-veda
konsultin vastaanotolla, mutta en muista enää tarkkaan, miten hän kommentoi
keho/mieli -tyyppiäni (vaata, pitta tai kapha, tahi jokin näiden yhdistelmistä).
(Konsultti totesi, että minulla on periaatteessa hyvä terveys, mutta "jotain on
tapahtunut". Hän tarkoitti ilmeisesti jotain traumaattista. Äitini kertoi, että
olin beibinä nielaissut tutin. En hoksannut kysyä äidin eläessä tuosta sen
tarkemmin, mutta oletan, että olen ollut tukehtumaisillani, koska joskus
yöllä herään siihen, että tuntuu kuin kurkussa olisi jotain ylimääräistä enkä
saa siksi vedettyä henkeä, jolloin paniikkikohtaus iskee. Konsultti päätteli
tuon -- vaikkei tietystikään osannut sanoa sitä tarkalleen -- pelkästään
pulssia lukemalla! :
)
Toinen mahdollinen syy kollektiivisen tietoisuuden tietynlaiseen tilaan
näin alkukesästä voi tietysti olla siitepöly ja sen aikaansaamat
allergiset reaktiot. Voimakkaasti allergiset ihmiset saattanevat olla
tähän vuodenaikaan todella ahdistuneita. Ja allergisten ihmisten osuus
koko kansakunnan populaatiosta taitaa olla
yhä vain voimakkaanpuoleisesti lisääntymässä?
Mainittakoon sukulaismiehen vaimolla olleen niin paha koivuallergia, että keuhkojen hengitystilavuus(?)
oli pahimmillaan vain puoli litraa! Sehän ei liene kaukana tukehtumisen tunteesta?
Omalta osaltani tuo "kesäankeus" tavallisesti hellittää jostain syystä hieman juhannuksen
jälkeen. Voi olla että osin tuo johtuu siitä, kun aikanaan tuli jyypättyä jussina jopa
niin rankasti, että oli hengenmeno lähellä. Ainakin silloinen GF kertoi, että olivat
silmät kääntyneet päässä jo niin, että vain valkuainen oli näkyvissä! No huh huh!
Ehkäpä jonkinlainen posttraumaattinen muistikuva tuosta kummittelee mielen
sopukoissa näin Pimeyden ruhtinaan voittokulun alkamisen juhlan lähestyessä?
Yleisesti AV:sta, mikäli jotakuta kiinnostaa:
http://www.samhita.fi/?page_id=2
