Olen joutunut hämmentävien uniteemojen maailmaan tässä oikeastaan tämän vuoden puolella.
Ensiksikin näen paljon unia, jossa - oinasmaisesti - saan temperamenttisia raivokohtauksia. Yleensä aina kyse on tilanteesta, jossa huomaan epäoikeudenmukaisuutta minuun tai muihin kohdistuen ja oinasmaisesti mylvien ilmaisen koko maailmalle, että "tämä peli ei vetele". Esimerkiksi kerran löysin jalkansa murtaneen vanhan rouvan, jota kukaan ei tahtonut hoitaa sairaalassa, kun kaikilla oli kiire. Marssin keskelle sairaalan käytävää ja huusin melkein täyttä kurkkua, että "On se prkl ihme, ettei muka yhtä lääkäriä löydy tähän hätään! Miten niin ei muka kiireellinen tapaus?! Rouva on maannut tuossa 12h jalka murtuneena. Jos ei joku kohta tule tähän auttamaan minä pistän semmosen shown pystyyn että!"
Yhdessä unessa taas väänsin yhdellä kädellä minua uhanneen miehen kiväärin piipun solmuun
Ystäväni ovat ristineet minut Meso-AthaMaaritiksi, kun mesoan unissani.
En ole erityisen oinasmainen päivätietoisuudessa (kuu ravun, venus härän ja asc kauriin rauhoittaessa), mutta ilmaisen kyllä vähintään äänenkorotuspaasaamisella, jos vääryyttä ilmenee. En koe, että päivätietoisuudessa olisi tarvetta moiselle höyryjen päästelylle unimaailmassa. Elelen rauhassa elämästäni nauttien.
Toinen, vielä hämmentävämpi teema, on riitely äidin kanssa tai vastaavasti minulle raivostunut äiti. Joko minä suutun hänelle tai hän suuttuu minulle - jopa siinä määrin, että olen päätyä lihoiksi. Yleensä tätä uniteemaa on ollut siivittämässä isäni, mutta koska välimme ovat nyt rauhoittuneet äiti on mystisesti ottanut isän entisen paikan unissani.
Meillä on äidin kanssa täysin saumattomat ja hyvät välit. Emme koskaan edes riitele tai ole eri mieltä asioista, joskaan emme myöskään roiku toisissamme vaan kunnioitamme molempien yksityisyyttä. Aikuismaiset, tasapainoiset välit siis. Siksi yhtäkkinen äitikiukkuilu unissa on niin hämmentävää. Päivätietoisesti ja alitajuisesti ajateltuna siihen ei pitäisi olla mitään syytä.
Ajatuksia?