seuraava »

[Vedenhelmi]

Aloitapa vaikka meidän Reinkarnaatiotopikkeja-ketjusta, jossa on myös Lillin kokoama ohje menneiden elämien omatoimista selvittämistä varten

Kiitos  Atha

[Tähtikeiju]

Itse pelkäsin aiemmin höyheniä, nimenomaan valkoisia sulkia, niin paljon, että en voinut ottaa niitä edes käteen. Se ei haitannut, jos ne oli värjätty. Sitten pystyin koskemaan. Vieläkin ne kammottaa, mutta ei ihan niin paljoa, kuin pienempänä. Yritimme siskoni kanssa karaista minua tässä asiassa ja juoksimme kanatarhan läpi.. Kohtasin pelkoni, mutta ei se mihinkään kadonnut.

Palamista olen myös pelännyt aiemmin. Joten liekö minut ensin kieritetty tervassa ja höyhenissä ja sitten poltettu roviolla. Näin uskon, mutta en ole tutkinut menneitä elämiäni sen enempää. (tiedän vain vähän hyviä asioita).

Hukkuminen on myös yksi kauheimmista tavoista kuolla, mitä tiedän. Mutta ei minulla ole mitään pelkoa vettä kohtaan. Päinvastoin, rakastan järviä, merta ja vettä.

Sitoutumista ja rakkautta olen pelännyt myös, mutta senkin yli olen päässyt. Joten ei tässä nykyään enää ole juuri mitään pelättävää.. on vain rakkaus..    ja valo.. 

[SanctAstra]

Jännää tuo höyhentenpelko. Enkelit nimenomaan jättävät minulle vierailuistaan valkeita höyheniä.


Tulikin mieleen, että mahdatko olla alkukristitty, joka on ristiinnaulittu uskonsa takia. Sain nimittäin tällaisen kuvan päähäni.

 

[heguli]

Minulle on kerran katsottu entiset elämät, joista kaikissa olen ollut mies, paitsi yhdessä elämässä, jolloin olin ilotyttö  :

Viimeisin edellinen elämä on kummitellut nykyisessä elämässäni todella.

Olin Hollantilainen kauppamatkustaja, päädyin keskitysleiriin ja tuolloinen elämäni päättyi kaasukammioon.

Pikkutyttönä pelkäsin aivan hullunlailla hälytysajoneuvojen sireenejä, yleinen hälytysharjoitus sai minut lähes hulluksi kauhusta ja pelosta. Pelkäsin että sota syttyy. Pelot alkoivat hälvenemään vasta ala-asteen kolmannella luokalla.

Olen aina kammoksunut nukkeja. Äitini kertoi että kun sain vuoden parin vanhana nuken joululahjaksi, heitin sen nurkkaan pitkäksi aikaa, ennen kuin koskin siihen. Alaston nukke oli kauhistus, pelkäsin sitä.
Aikuisiällä kun ensimmäisen ensiapukurssin kävin, pyörryin kun Anne-nukke tuotiin estradille. Silloin tajusin, että nuket ovat kuin kuolleita ihmisiä.

Hassuinta on että Itävallassa ollessani paikalliset luulivat minun olevan Hollantilainen.. puhun saksaa hollantilaisella korostuksella.. niinpä, miksi en puhuisi, kun edellisessä elämässäni hollantilainen olin 

Kauhu sireenejä kohtaan ja sodan pelko + nukke kammo(ruumiit)+ hollantilainen saksan aksentti..
Jännä yhteensattuma 

[liveforever]

itse pelkäsin pienenä ukonilmalla,että se ukkonen iskee ja vie mun leikkikehdon.

hammaslääkäripelko on ihan hysteeristä ja piikeistäkän en tykkää,mieheni menee ihan valkoseks kun vaa näkeekin piikin.

tuo kuolemanpelko mistä olen useasti kirjuutellut on seurannut mua ihan pienestä asti,varsinkin 9vuotiasta asti kun mummuni kuoli.