Olen itse ns. sumean logiikan ystävä, joten minua häiritsevät turhan tarkat määrittelyt. Niitä pähkäillessään voikin sitten kävellä onnensa ohi. Tai jäädä pohtimaan jotain määritelmää niin, että itse elämän kokeminen jää sivuun. Olen tutustunut tähän aiheeseen useamman kirjallisen teoksen ja mm. Michael kanavointien, sekä Kryon kanavointien avulla. Jälleen kerran sydän ja intuitio on omalta osaltani antanut puoltoäänen sille, mitä Kryon kanavoinneissa on sanottu asioista:
Meillä kaikilla on kaikenlaisia sielunsopimuksia erilaisista suhteista elämämme varrelle. Niillä voi olla hyvin erilaisia merkityksiä: Jonkun kanssa on sovittu koettavaksi ensirakkaus, toisen kanssa lyhyeksi jäänyt ja traaginenkin suhde, jonkun muun kanssa ehkä pitkä seesteinen lapsiperhe-elämä, jonkun kanssa sitten vaikka väkivaltainen perhehelvetti. Ihan mitä tahansa voi olla sopimuksissa ja sielut ovat vain sieluja, kaikki samanarvoisia. Tehtyjen sopimusten 'yhdessä näyteltävien näytelmien' laatu, kesto ja intensiteetti vain vaihtelee. Ja nekin ovat kaikki samanarvoisia, sillä sielu ei tunne dualismin harhaa, eli hyvä/paha, väärin/oikein-harhaa.
Ennen inkarnoitumista sielut sitten sopivat keskenään ns. tunnistusmerkeistä, eli asioista joiden perusteella tunnistaa sitten sen sopimuskumppanin. Tämä voi olla melkein mitä vaan, mutta on usein vaikkapa ulkonäköön liittyvää. Se voi olla jonkin piirre jota on kaivannut mahdollisessa kumppanissa, jotain jonka kokee olevan 'just mun tyyppiä' tms. Tai se voi olla jotain, jonka tunnistaa vasta sitten kun sen kohtaa. Itselleni osui kohdalle ihminen jonka tiettyjä kasvonpiirteitä olin ikäänkuin etsinyt koko ikäni. Se suhde on jo ohi parisuhdemielessä, mutta siihen sisältyi paljon oppimista, karmanpurkua ja lisäksi olimme ilmeisesti sopineet myös tuovamme toisillemme tiettyä tietoa (maallista tietoa), jota toinen tarvitsi. Olemme edelleen parhaat ystävät ja henkisellä/hengellisellä tasolla suhde oli ja on hyvin tärkeä, vaikkei meistä sitten sitä loppuiäksi-pariskuntaa tullutkaan.
Jotakuinkin kaikki sielut, joiden kanssa täällä muodostamme suhteita, ovat vanhoja rakkaita ystäviä, sielullisia perheenjäseniä. Sen kummempia määritelmiä en itse kaipaa. Kaikki sielut ovat kuitenkin soluja Jumalan ruumiissa.
Paitsi yksi määritelmä - tämä Michael kanavoinneista - josta tykkään: Sen paljonpuhutun 'parisielun' kanssa ryhdytään parisuhteeseen vain sellaisessa inkarnaatiossa, joka on tarkoitettu ns. lepoelämäksi. Siis sellaiseksi jossa ei opita yhtikäs mitään, vaan nautitaan vain elämästä ja lepäillään rankempien inkarnaatioiden välillä. Tämä sen vuoksi, että ns. parisielun kanssa yhteisymmärrys on niin suuri, ettei mitään oppimista voi tapahtua.
Jos siis mitään konfliktia on, niin sitten ei ainakaan ole kyseessä parisielu.
Me ihmiset olemme niin erilaisia, että ehkä jotakuta auttaa pohtia mitä kukakin on. Mutta otan taas sen matkavertauksen käyttöön: En nauti ulkomaanmatkastani yhtään, jos käytän ison osan aikaa lukemalla turistiopasta ja pähkäilemällä ovatko ne näkemäni/kokemani asiat varmasti juuri niitä, mistä siinä oppaassa kerrotaan. Minä mieluummin vain olen siellä matkalla ja nautin siitä; turistioppaat on kyllä luettu jo ennen matkalle lähtöä.
Muokkaus: Luin tuon kaksoisliekin kuvauksen. Uskon itse, että meitä ei ole luotu ollekaan, vaan koska olemme soluja Jumalan ruumiissa (tämä on myös Kryon-kanavoinneista), olemme (siis sieluina) aina olleet olemassa ja olemme kaikki samanarvoisia keskenämme, eikä meitä ole tehty miksikään valmiiksi pareiksi. Aina kun luen kaksoisliekki tms. kuvauksia, tulee mieleen se dualismin harhan mahdollisuus vaikuttamassa näihin ihmisten tekemiin määritelmiin. Tottakai minunkin näkemykseni mukaan jotkut sielut ovat läheisempiä kuin toiset ja hakeudumme usein yhteen oman 'sieluperheemme' jäsenten kanssa inkarnoituessamme, mutta mihinkään yhtaikaa luotuihin kaksoisliekkein ei intuitioni suostu uskomaan vaan se huutaa 'inkarnoituneen ihmisen dualismiharha'-hälytystä niiden osalta. Romanttistahan tuommoinen toki olisi, sellaista ihmiseksi inkarnoituneen dualismin harhan vallassa olevan romanttista...
Kaksoisliekki-tyyppistä kokemusta voisi kyllä hyvin selittää se, että jonkun sielun kanssa on niin voimakas sopimus jonkintyyppisestä suhteesta, että niitä tunnistusmerkkejä on varmuuden vuoksi sovittu ihan hirmuinen määrä että sitten takuuvarmasti päädyttäisiin yhteen. Sen myönnän nimittäin ilman muuta, että jotkut kohtaamiset ovat selkeästi muita tärkeämpiä ja merkityksellisempiä.