Osasit selittää!
Takkuilin tuon saman asian suhteen ainakin 15vuotta.
Kun yritin hyvällä ja pahalla,lahjomalla ja kiristämällä (siis taas lahjontaa)tuota poikaani saada tajuamaan,missä kulkee.
Ei siitä mitään tullut!Kauhea riita ja soppa vain paheni,kun omat tunteeni jylläsivät siinä mukana.
Kun löin hanskat tiskiin ja sanoin,että nyt et tule kuin selvinpäin ja tee mitä lystäät omalla ajallasi,mutta humalassa on turha soittaa,niin johan muuttui.
Kaksi sarvipäätä,samana päivänä syntynyttä kaurista mitteli voimiaan ja tahtojaan.
Nyt kun hän on tullut silloin tällöin,on keskustelu aivan toista luokkaa.
En kysele,kuuntelen kyllä,mutten panikoi enää.
Hän kertoilee hyvin vapaasti asioistaan silloin kun on sillä tuulella ja minä otan vastaan,kun olen sillä tuulella.
Nyt kulkee omaa elämänpolkuaan,enkä ole sotkemassa hänen sielunsa suunnitelmaa.Kovin paljon on sitä omatoimisuuttakin tullut,kun en enää tee kaikkea valmiiksi.
Mutta eivät välimme siitä ole kärsineet,vaan siihen on tullut jotain aivan uutta,parempaa.
Hän on kyllä suostunut joskus opettamaan minua paljossa!