Ai vanha aihe on nostettu taas pinnalle...
M. Magia: surullinen tilanne teillä
Kuitenkin hieno homma, että olet ottanut etäisyyttä äitiisi ja keskittynyt itseesi ja omaan hyvinvointiisi. Jos palaat yhteyksiin, asiat tod.näk. valuvat takaisin vanhoihin kaavoihin. Voimia! Älä anna äitisi imeä elinvoimaasi!
On toi alkoholi kyllä vähän semmosta ja tämmöstä. Lakisääteinen marisätkä jokaiselle pohjalla käyneelle tekisi terää. Sai tämänkin kaverin alitajunnasta semmoisen ryöpyn esiin kaikkia tukahdutettuja ja pimennossa olleita asioita. Oikea hengenpelastaja oikealla hetkellä. Hyvässä seurassa tietenkin.
Enpä nyt tiedä... Siskoni polttaa maria ja ko. aine nostaa kyllä tunneryöppyjä pinnalle (lähettelee sitten kaikille tekstiviestejä, missä kertoo fiiliksistään - tai no, vanhemmilleni, ei mulle, koska en ole siskoni kanssa tekemisissä). Mutta tämä ei ratkaise ongelmia, koska siskoni odottaa, että kaikki asiat tehdään hänelle valmiiksi, eikä hän ITSE halua ottaa sitä ratkaisevaa askelta kohti parempaa...
Meillä on ongelmainen perhetausta ja vanhemmat edelleen syyttelevät toisiaan ja ovat katkeria, vaikka erosivat 25v sitten
Turvaton perhetausta, mistä se luotettava tukihenkilö puuttui - ei uskaltanut luottaa kehenkään, kun vanhemmat puhuivat ristiin, molemmat puhuivat samasta asiasta täysin vastakkaiset versiot. Tämä turvattomuuden tunne, lisäksi se, kun siskoni joutui varsinkin isäni katkuruuden sylkykupiksi erotilanteessa + vielä ns. vääriin porukoihin ajautuminen - boom, ongelma on valmis!
Itse olen lähestulkoon absolutisti nykyään - en ole puoleen vuoteen ottanut yhtäkään känniä ja ennen edellistäkin tosi harvoin
Saunakalja tai lasi viiniä perjantai-iltana on meikäläisen nykymeno. Jossain illanistujaisissakin tulee otettua se pari juomaa ja lähdettyä ajoissa kotiin, kun en vaan tykkää vetää kännejä ja humalaiset ihmiset ahdistavat...
Mitähän mulle on tapahtunut?
Mulla on kaiken huipuksi tosi voimakas
kartallani, joka liitetään tavallisesti päihdeongelmiin - mulla Neppari aiheuttaa kaikkea muuta ongelmaa, liikaherkkyyttä ja liian voimakasta reagointia muihin ihmisiin, helposti unohdan itseni muiden rinnalla. Jostain syystä alko ei koskaan ole maistunut mulle silloin, kun elämä tuntuu raskaalta - mistähän tämäkin johtuu...
Mutta joo, meno on ennallaan - siskoni tosin on tällä hetkellä taideterapiassa, missä on ilmeisesti viihtynyt. Haalii itselleen kursseja työväenopistosta, avoimesta yliopistosta yms., mutta jättänyt kaiken kesken. Seilaa ihmissuhteesta toiseen ja välillä edestakaisinkin. Eli tukikohta puuttuu. Siskoni tuskin koskaan tulee pääsemään takaisin normaaliin työelämään - sai jonkun tukityöllistyspaikan jokin aika sitten, mistä lähti ovet paukkuen yhden päivän jälkeen. Tämän yhden päivän jälkeen ei työkuvioita ole ollut.
Vanhempani edelleen yrittävät autella, minkä jaksavat - välillä rahallisesti tai jollain muulla tapaa. Ovat kyllästyneitä, mutta joku vain pitää heitä kiinni tilanteessa - toivoisin vain itse, että keskittyisivät omaan jaksamiseensa, vaikka velvollisuudentunto ja rakkaus omaa lasta kohtaan onkin suuri.
Nykyisin siskoni vetäytyy pitkiksi ajoiksi omiin oloihinsa, jolloin häneen ei kukaan saa yhteyttä tai hän ei ota kehenkään yhteyttä. On vähentänyt kuuleman mukaan rahankerjäämistä - saako jotain extrarahaa sitten sossulta tai rahoittaako pimeillä bisneksillä, sitä en tiedä. Ajoittain on yhteyksissä - juurikin silloin, kun sekavassa tilassa purkaa tekstiviestien välityksellä fiiliksiään tms.
Eli ei mitään uutta auringon alla, sinällään... Toisaalta olen jo alkanut jättämään vanhempieni murmutusta omasta jaksamisestaan taustalle. Heidän asiahan se on vetää raja auttamiselle, ei mun!
Omassa elämässä on pitkästä aikaa varsin seesteinen ja turvallinen vaihe - mieliala ollut plussan puolella