Minulla oli ametistikoru, jota en halunnut pitää kaulassa (en tykkää kaulakoruista ylipäätään) ja joka oli liian painava korvakoruksi.
Otin vanhan kuluneen pätkän nahkahihnaa, sidoin korun siihen ja heilurini oli valmis.
Ei rituaaleja, ei metodeja ei mitään. Haluttu esine roikkumaan haluttuun narunpätkään ja se on siinä. Rituaaleja voi tehdä jos haluaa, jos siitä tulee vaikka kiva olo tms.
Heiluri on fokus, keino jolla kaivetaan tietoa omasta alitajunnasta ja eritoten kehoon liittyvää tietoa. Se ei ole mikään yhteydenottoväline yhtään mihinkään muuhun, kuin omaan kehoon ja/tai omaan alitajuntaan.
Näinollen on aivan sama mistä materiaaleista sen tekee ja miten sen tekee, kunhan se vain tuntuu itselle hyvältä.
Itse käytän heiluria erityisesti kehoon liittyvän tiedon kysymiseen, sillä keho on se joka siinä vastaa. (Täysin huomaamattomat ei-tahdonalaiset kehon liikkeet määräävät miten heiluri liikkuu.) Kysyn heilurilla ruuasta, lisäravinteista ja muusta terveyteen liittyvästä jos on tarvis. Henkisen puolen asioita sen sijaan kysyn futhark-riimuilla, sillä ne ovat siihen tarkoitukseen monipuolisemmat kuin heiluri.
Mutta kukin makunsa mukaan.
Me emme ole alamaisia tai maan matosia, me olemme luojajumalia. Jokainen meistä voi määrittää itse miten hänen mikäkin hengellinen juttunsa pitää tehdä ja hänelle itselleen se silloin pätee ja sitä kunnioitetaan. Jos taas tuntuu paremmalta käyttää jonkun toisen ihmisen käyttämiä menetelmiä sen sijaan että loisi omansa, niin se on myös ihan ok. Universumi ei ole näissä asioissa ollenkaan niin nirso, kuin esim. kaikki järjestäytyneet uskontokunnat haluaisivat meidän luulevan, jotta itse saisivat enemmän valtaa.
