
ja

ja

( 4 orbia)
Ja

Riittääkö?

Meillä on aina korostettu rahan, käytännön järjen ja työn merkitystä, maatilalla kun oltiin. Isäni

arvostaa vain kovalla työllä, verellä ja hiellä tehtyä työtä, useimmiten sitäkin vain hänen itsensä tekemänä. Kaikenlainen herkkyys ja mielikuvitus (mm. tunteet tai vastaavat) olivat ajanhukkaa/turhaa. Meillä oli myös henkistä ja fyysistä väkivaltaa (lähinnä vanhempieni kesken, lapsiin ei koskettu). Kerrankin muistan kuinka isäni halusi "jutella" äitini kanssa vieden tämän makuukammariin ja eiköhän siellä oltu sitten kurkussä kiinni :/ Sain sen onneksi loppumaan rynnimällä huoneeseen ja poraamalla vieressä ettei "tapa äitiä".
Olin silti hassua kyllä suhtkot läheinen isäni kanssa pienenä, luultavasti hain vain kauheasti hyväksyntää ja sellaista.
Vanhempani onneksi erosivat sitten kun olin siinä 4 vanha ja äitini löysi uuden miehen,jonka kanssa on vielä nykyäänkin ja josta minä ja siskoni saimme hyvän isäpuolen

Päädyin erossa asumaan

äitini kanssa, joka taasen on aina kannustanut minua olemaan rohkasti erilainen ja toteuttaamaan itseäni. Hän mm. osti kalliita taulunpohjia sekä maaleja, kun innostuin piirtämisestä yms. ja maksoi harrastukseni milloin nuorten kuvispajan, milloin savipiirin

Kavereistani sen verran, että niitä minulla oli ihan mukavasti. Olin vain sen verran hassu lapsi,että jäin mieluummin kuuntelemaan aikuisten juttelua, kuin lähdin leikkimään muiden ikäisteni kanssa

Välillä sai oikein tuuppiakin, että lähdin tutustumaan muihin

Ala-asteella sosialisoiduin hieman enemmän ja sain paljon hyviä kavereitä mm. parhaan ystäväni

. Yläasteella kävi sitten niin, että porukka päätti jatkaa ilman minua ja jäin yksin vähän ikäänkuin outopalloksi johonkin nurkkaan

Samasta koulusta löytyi onneksi eskarin aikainen ystäväni ja pari uuttakin löysi tiensä elämääni, joten en ihan tyhjiössä lillunut :>
Peruskoulun loputtua kävikin sitten niin ikävästi, että

ystäväni kuoli liikenneonnettomuudessa pari viikkoa ennen 15-vuotis synttäreitään

Se otti koville.
Voisin myös mainita,että koko peruskouluvuosien ajan isälläni ja äidilläni oli ihme kärhämöitä, ja välillä tapeltiin niin oikeudessa kuin minunkin välitykselläni

( "Kerro sille äitilles että PLÄÄPLÄÄPLÄÄ::" "JAA! Vai sano se niin. No kerro sille isälles että BLAABLAABLAA.."

) Pari vuotta nuorempi siskonikin kärsi tästä koko touhusta, niin että sai mentaalisia ongelmia

Hän on onneksi selviytynyt oikein loistavasti ja voi mitä loistavimmin nykyään

Muuttojakin taisi olla nuoruudessani aika tiuhaan,en vain muista niistä oikein mitään

Ehkä vain ihan hyvä niin
