seuraava »

[nikonoora]

Hei! olen ihan uusi täällä ja en oikein osaa käyttää tätä..mutta joenkin vain ajauduin näille sivuille ..liekkö tarkoitus...olisin kysynyt että onko täällä ketään joka olisi menettänyt lapsensa? Poikani kuoli 2kk sitten olisi täyttänyt seuraavana päivänä 27..nyt minulla kova tarve saaada tietoa onko elämää kuoleman jälkeen...jos olit huolissasa silloin kun lapsesi eli niin nytkin ajatus mihin hän on mennyt...

[Kuuhilda]

Hänellä on nyt hyvä olla
Voimia sinulle!

[Eklektikko]

Itse uskon että meidän 'opassopassamme' on energioita myös kaikilta edesmenneiltä läheisiltämme, eli osa poikasi sielunenergiaa on liittynyt todennäköisesti oppaittesi joukkoon ja on siten aina kanssasi, ihan joka hetki. Ihmissielu on niin iso, ettei se mahdu kokonaan ihmiskehoon, joten poikasi energiasta riittää sinun kanssasi oppaittesi joukkoon, vaikka hän inkarnoituisikin sitten jossain vaiheessa (tai vaikka heti) uudelleen.

Värähtelyt ovat nyt niin korkealla, että kun oppaita pyytää ottamaan kädestä kiinni, sen voi usein tuntea lämpönä ja kihelmöintinä kämmenissä. Jos teet niin, niin myös poikasi sielunenergiaa on mukana siinä rakastavassa kosketuksessa jonka tunnet.

[Rakkauden enkeli]

Hei! olen ihan uusi täällä ja en oikein osaa käyttää tätä..mutta joenkin vain ajauduin näille sivuille ..liekkö tarkoitus...olisin kysynyt että onko täällä ketään joka olisi menettänyt lapsensa? Poikani kuoli 2kk sitten olisi täyttänyt seuraavana päivänä 27..nyt minulla kova tarve saaada tietoa onko elämää kuoleman jälkeen...jos olit huolissasa silloin kun lapsesi eli niin nytkin ajatus mihin hän on mennyt...

Minä olen menettänyt lapseni, tosin hän kuoli heti syntyessään. Itsekin olisin aluksi halunnut lähteä hänen peräänsä, mutta onneksi elämä voitti ja jo olemassa oleva tyttäreni vaikutti asiaan enemmän kuin suuresti.  Suru on sinullakin taatusti musertava ja käsittämättömän suuri, mutta silti haluan lohduttaa sinua, että hänellä on kaikki hyvin, hän on "kotona". Elämää todellakin on kuoleman jälkeen, älä huoli, hän elää henkenä. Vaikkei se nyt ehkä helpota ja siltä tunnukaan, niin pikkuhiljaa päivä kerrallaan suru helpottaa. Se ei koskaan lapsen menettämisen kohdalla poistu kokonaan, mutta se ei jossain vaiheessa ole päälimmäisenä ja häiritse elämääsi vaan on enemmänkin rakkaana muistona, haikeutena sydämessäsi.  Kannattaa myös miettiä, josko hakeutuisit esim. johonkin sururyhmään tai muuhun sellaiseen. Älä jää surusi kanssa yksin.