seuraava »

[Hopealohikäärme]

On tosi vaikea lähteä määrittelemään jotain ihannemiehen absoluuttista ulkonäköä.. Olen kokenut niin monenlaiset piirteet miellyttäviksi jos siis puhutaan ihan fyysisestä ulkonäöstä. Eniten sytyttää luonne ja se että tyypin seurassa voi olla oma itsensä. Ihminen voi olla komea, ihana ja tosi mahtava, mutta jos sen elämäntyyli ja arvot ovat täysin erilaiset niin ei jutulle voi ennustaa ainakaan kovin ongelmatonta tulevaisuutta

En minäkään mitään tiettyä ulkonäöllistä piirrettä osaa sanoa, mutta jonkinlainen Skorpionimainen Pluto-karisma ainakin iskee ja lujaa, ja tietty synkkyys/salaperäisyys, ja älykkyys/syvällisyys. Jonkinlainen draagisuus myös. Eli siis ei juurikaan mikään sankari-palomies-hyvis-tyyppi, vaan juurikin se päinvastainen "pahis"-tyyppi. Näin ainakin ihanteissa, todellisuudessa ei ole ihan näin mennyt. Siksi ehkä kaipaankin että tämä idea tulisi "todeksi".
 

[Ave^^]

Siksi ehkä kaipaankin että tämä idea tulisi "todeksi".

Näähän on näitä, että varo vaan mitä toivot, voit jopa saadakin sen, ja se ei välttämättä olekaan enää hauskaa.  

Tässä ketjussa aiemminkin jo puhuttiin jotain mitä olen miettinyt, siis ehkä jonkinlaista karmaa että pitääkö sitä vain kokea jotkin asiat, saada kerran kunnolla ne paskat silmilleen niin sitten alkaa taas arvostamaan sellaista "kilttiä" miestä? Ei tarvitse haikailla enää unelmien perään? Toisaalta ne unelmat voisi olla taas kiva pitää itsellään toteutumattomina, siis pilaamattomina.  

[Hopealohikäärme]

Näähän on näitä, että varo vaan mitä toivot, voit jopa saadakin sen, ja se ei välttämättä olekaan enää hauskaa.  Wink

Tässä ketjussa aiemminkin jo puhuttiin jotain mitä olen miettinyt, siis ehkä jonkinlaista karmaa että pitääkö sitä vain kokea jotkin asiat, saada kerran kunnolla ne paskat silmilleen niin sitten alkaa taas arvostamaan sellaista "kilttiä" miestä? Ei tarvitse haikailla enää unelmien perään? Toisaalta ne unelmat voisi olla taas kiva pitää itsellään toteutumattomina, siis pilaamattomina.  Smiley

Niin, no joo, voihan olla noinkin. Mutta voi olla, että juuri tuota tarvitsenkin, siis kokeilla asioita. Ainakin yhdessä toisessa isossa elämääni vaikuttavassa asiassa mun oli pakko kokeilla muutakin kuin vain yhtä vaihtoehtoa, ja nyt vasta osaan arvostaa sitä, mitä ennen tein ja tiedän oikeasti mitä tahdon. Eikä kokeilujaksokaan pahaa tehnyt, päinvastoin. Hyvää oppia oli!  

No, en tietenkään tarkoita mitään tosielämän pahista, eli rikollista/väkivaltaista/julmaa/muuten hullua miestä, sellaisista osaan pysyä vaistomaisesti kaukana, mutta sellaista monimutkaista persoonaa kuitenkin vähän haikailen, vähän senkaltaista kuin itsekin olen. Kokemusta nimittäin on täysin vastakohtaisesta ihmisestä. Haluaisin siis tietää, löytyisikö sielujen sympatia paremmin omankaltaisesta miehestä.

Ja vielä noista unelmista, voishan parempi ollakin että ne pysyy vaan unelmina, mutta joskus oikeasti turhauttaa toden teolla, kun haluaisin nauttia elämästä kunnolla muuallakin kuin oman pääni sisällä.

[mc82]

Aaaah, täällä on vertailtu miehiä, ihanata!

Tässä ne miehet, jotka saavat meikäläisen pöksyt kostumaan:

Oopperan kummitus (Gerard Butler): http://www.imdb.com/media/rm2861468672/tt0293508
Michael C. Hall: http://www.imdb.com/media/rm2784400640/tt0773262
Wolverine (Hugh Jackman): http://www.imdb.com/media/rm3911094016/nm0413168 , http://www.imdb.com/media/rm2618526720/nm0413168

 

Mikähän tuossakin sitten on, kun uraanisissa ja plutonisissa miehissä on vain sitä jotain   Uraanisissa loistava äly, heidän kanssaan voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja, eivät luokittele ihmisiä sekä etäisyydessään ovat kiehtovia, koska ovat jollain tapaa tavoittamattomia   Plutonisissa miehissä se voima, salamyhkäisyys, lähes alkukantainen intensiivisyys ja vaistonvaraisuus...

En tykkää "pahoista pojista", vaikka tämä voi siltä vaikuttaakin. Jos miehellä on rikollista taustaa tai muuta epäselvyyksiä kontollaan, on se samantien kiinnostuksen loppu meikäläisen osalta. Miehen olisi oltava rehellinen, luotettava, yhden naisen mies, taustat kunnossa sekä päämäärätietoisuutta ja halua saavuttaa nämä tavoitteet. En voi sietää ajelehtivia taivaanrannanmaalareita - en muutenkaan taiteilijatyypeistä syty   Toisaalta liian itsevarma ja egoistinen mies ajaa myös nopsaan pois.

Fiksu, käytännönläheinen, kätevä mies - kyllä kiitos   Ja jos osaa puhua myös fiiliksistään (ei tarvitse kuitenkaan olla lörppö tai juorukello) sekä pussaa (edes joskus), niin kyllä!

Jos mies tuppaa ottamaan alkoa/muita vastaavanlaisia aineita turhan railakkaasti, on sekin kiinnostuksen loppu - olen jo elänyt yhden kanssa, joka ei tuntenut rajojaan viinan kanssa läträtessä ja se riitti!

Ulkonäöstä: Mun katse kiinnittyy enemmän hiukan alle keskimittaisiin kuin pidempiin miehiin, 180cm alkaa olemaan se yläraja mulle. Hiusten tai silmien värillä ei ole niin väliä, huomio kiinnittyy ensin kokonaisuuteen ja sitten vasta yksityiskohtiin   Laihuus on major turn-off   Pieni pyöreys ei haittaa, mutta reilumpi ylipaino kyllä. Ei bodareita mulle, kiitos, liiat lihakset on yök! Leveä yläselkä on ihana, samoin se, kun pepun yläpuolella selkärangan kohdalla on ne pienet "hymykuopat"   Jäntevät käsivarret ja varmat kädet, ooh!   Ja sopiva peppu ja vahvat reidet, naminami!   Ja rintakarvat - aiiiiiiiiiiiijaijaiiiiiiiii, kyllä!!!!!

Tietyllä tapaa semmoiset vähän kapinalliset miehet vetoavat, miehet, jotka kulkevat omia polkujaan eivätkä harmaassa massassa. Kiltti ja kunnollinen kapinallinen on ihan bueno   Mies, joka on tasa-arvoinen - en tarvitse ovenavaajaa tai auttajaa pukemaan takki päälle, mutta kotitöiden ja menojen (suunnilleen) tasajako. Mies, joka viihtyy myös kotosalla, tykkää puuhailla kotona kaikkea ja haluaa viettää aikaa myös kahden kesken, on se, mitä etsin   Vastuullinen, käytännöllinen, työtäpelkäämätön, määräpäätietoinen mies, joka osaa myös elää pilke silmäkulmassa ja jolla on huumorintajua -   Syvämietteinen, älykäs, hyvä keskustelukumppani, ehkä vähän vaistonvarainenkin.

Mistä tämmöisten vaatimusten jälkeen voi miehen löytää?   No, ainakin yksi näihin vaatimuksiin sopiva plutonikko-merkuriaanikko istuu tuolla makuuhuoneessa pelaamassa

Miehessä ensiksi kiinnitän huomiota ryhtiin ja koko olemukseen - huono ryhti ja vetelä olemus tai välinpitämätön katse ei nappaa   Mies vaikuttaa määräpäätietoiselta ja varmalta - ja sytyttävältä -, jos ryhti on kunnossa, olemus tarmokas ja askel määrätietoinen.

[Lilim*]

Annanpa vinkin teille jotka ihanata urosta itsellenne etsitte! Joka ilta nukkumaan mennessäsi kuvittele yläpuolellesi valopallo. Pallon sisälle: puu, kivi ja eläin jotka kaikki ominaisuuksillaan symboloivat ja edustavat unelmiesi prinssiä  Minulla esim oli rubiini (intohimo, romantiikka, syvä rakkaus), leijona (itsevarma, villi, rohkea, maskuliininen...) ja koivu (nuorekas, leikkisä, raikas..) Tätä valopalloa ajattelet intensiivisesti, "kutsut luoksesi", hengität sisääsi. Ja katso! Urho tipahtaa syliisi minä hetkenä tahansa.
Luin tämän mielikuvaharjoituksen jostain lehdestä aikoinani ja huolimatta siitä, että viihdyin sinkkuna testasin tätä pilke silmäkulmassa. Sattumaa tai ei, ei mennyt montaa viikkoa kun The One saapui elämääni. Tuntuu hullulta mutta em. nykyinen  avomieheni omaa kaikki toivomani ominaisuudet! Että minulla toimi kyllä ihan kirjaimellisesti tuo! Kai siinä jostain vetovoiman laista on kyse. Tässä neljättä vuotta tosiaan ollaan yhdessä onnellisena. Eli kannattaa kokeilla ihan vaikka varmuuden vuoksi 

[Varjotar]

Ne kaik´jo menneet on..
Ei riitä mulle enää, yhtäkään. 

Se, mitä haluan ja tarvitsen, ei istu tähän huolettomuuden, itsekkyyden, valehtelun ja kaksinaamaisuuden aikaan.
Liekö sellaista onkaan, joka arvoni allekirjoittaa?

[Avicii]

Tulkaa maan pinnalle. Minullakin oli joskus korkeat ihanteet kumppanin suhteen mutta ei se onnistunut ja totesin että ihmisten joukkoon vain ja pilke silmäkulmaan. Kyllä sieltä se sopiva löytyy 

[Mäntysuopa]

Avicii sen sanoi! 

Minusta tuntuu että naiset odottaa vähän liikaa.... Meitä on täällä monta yksinhuoltajaa, joista osalla tosi epärealistiset käsitykset kaikesta - "minä otan vain sen Suuren Rakkauden enkä mitään muuta". Ja miksiköhän kaikki ovat vuosi vuoden perään edelleen yksin?!  Osa ei edes tapaa ketään missään ja osa taas dumppaa jokaisen ehdokkaan, kun oli sitä-ja-tätä vikaa, ja jokainen odottaa että löytyisi se unelmien prinssi jakamaan arjen ja laskut. Noh, harva mies vaan taitaa kovin helpolla lähteä toisen miehen muksuja hoitamaan ja elättämään!

Ja kun suomalainen mies vielä on semmoinen että uskaltaa lähestyä vain kännissä ja senkin jälkeen juoksee karkuun, niin hmm, aika hankalaa taitaa olla se ihannemiehen saaminen.

Luultavimmin molemmat osapuolet joutuvat tekemään kompromisseja ja luopumaan joistain haavekuvistaan toisen osalta, eli mielestäni ei kannata lyödä lukkoon kovin tiukkaa määritelmää ihannepuolisosta, se on aika rajoittavaa. Myöskään miehet eivät taida etsiä mitään "suurta rakkautta".  Mitä näistä asioista olen miesten kanssa jutellut, jokainen järjestään sanoo että realisti pitää olla ja yleensä naisilla on kamalan kovia vaatimuksia. 

Minulla on ollut sikasurkea "rakkauselämä", harvoin mitään molemminpuolista, ei treffailuja, ei seurustelua molemminpuolisesta tunteesta, joten välillä ihmetyttää miksei ihmisille mikään riitä. Kun luen artikkeleita tms. joissa sanotaan että alkuhuuma kestää "vain" pari kolme vuotta, kummastelen että mikä hiton alkuhuuma ja kestääkö se VUOSIA!!  Olisinpa joskus saanut kokea edes KUUKAUDEN alkuhuuman! 

Onneksi olen nyt palannut vähän todellisuuteen haihatteluistani ja muusta, jos sitten jonain päivänä tulisi se kuukauden alkuhuuma.  Tuskin edes haluan enää mitään pitkää parisuhdetta ja ihannemiehiin en usko, joten vähempikin piisaa! 

[Avicii]

Hyvin sanottu Mäntysuopa 

[Kuuhilda]

"Meitä on täällä monta yksinhuoltajaa, joista osalla tosi epärealistiset käsitykset kaikesta - "minä otan vain sen Suuren Rakkauden enkä mitään muuta". Ja miksiköhän kaikki ovat vuosi vuoden perään edelleen yksin?!  Grin Osa ei edes tapaa ketään missään ja osa taas dumppaa jokaisen ehdokkaan, kun oli sitä-ja-tätä vikaa, ja jokainen odottaa että löytyisi se unelmien prinssi jakamaan arjen ja laskut."

 

No ihan näin, sitten kun lisätään se, että ite on vähän vaikeasti lähestyttävä jos haluaa jotain muutakin kuin vain pitää hauskaa, ja semmonen ei tartte auttaa meininkiä henkivä, niin vikise siinä nyt sitten että voi voi kun on kurjaa olla yksin

Joo, no niin, ehkä en vain sitten vikise?  :