Sivuja: 1 [2]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: 30v kriisi ?  (Luettu 15841 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #15 : 06.03.2012 14:01:38 »

Minä vedin myös kaikkein pahimmat kasvupaikkani läpi 13-24-vuotiaana. Olen lähipiiriä seuraamalla huomannut, että todella monella tulee eteen tunteisiin ja omiin pelkoihin liittyviä asioita käsiteltäväksi 20-25 ikävuoden välillä. Olemme ystävieni kanssa puhuneet tuosta ajasta "Sydänchakran aukeamisen aikana", joka ei nyt ole mielestäni sama asia kuin 30.v kriisi.

Jos tekee töitä itsensä kanssa, saa yleensä olla iän karttuessa rennommin ja rennommin. Itse odotan kolmikymppisiäni aivan onnesta soikeana!
tallennettu
Lizzy
Vieras
« Vastaus #16 : 06.03.2012 14:52:41 »

Hyvä, että tämä nostettiin. Itse en tiennyt vielä 2007 oikein mitään kolmenkympin kriisistä. Enkä näin ollen silloin osallistunut keskusteluun.

Oikeastaan tartuin tähän tuon AthaMaaritin kommentin takia, että jos tekee töitä itsensä kanssa niin saa olla aina rennommin ja rennommin iän karttuessa.

En voi sille mitään, mutta tuollainen lausahdus herättää minussa  välittömän tickedoff reaktion. Mitä ihmeen töitä ja mitä tarkoittaa rennommin, ettei elämässä tule enää haasteita?

Voin vannoa, että olen sen verran paljon jutellut itseäni reilusti vanhempien ihmisten kanssa, että ei ne elämän haasteet ole kenelläkään kyllä 30 loppunut. Tottakai oma suhtautuminen muuttuu iän myötä, mutta siis ne haasteet ei häviä tästä elämästä kyllä yhtään mihinkään ennen kuin heitetään multaa arkun päälle.

Elämässä on erilaisia vaiheita, itselleni ei ollut 20 minkäänlainen kriisinpaikka eikä edes 25. Nyt viimeisen parin vuoden aikana on ollut sellaisia ajatuksia omasta asemasta yhteiskunnassa ja muutenkin tässä elämässä, että sitä voisi kutsua ikäkausi kriisiksi, mutta nyt kun 30 on jo niin lähellä niin sitä alkaa vähitellen tottua ajatukseen. Elämää on ollut tätä ikää ennen ja on tämän jälkeen. Aina on asioita, jotka mietityttää, elämä heittää yllättäviä tilanteita ja osa niistä ei ole ollenkaan iästä kiinni.

Luin tänään yhden ajatuksen, joka jotenkin tuntui aivan erityisen pysäyttävältä. Siinä pohdittiin, että kenen tahansa on helppoa olla mukava ihminen silloin kun elämä soljuu helposti. Rahaa tulee tasaisesti, töissä saa kiitosta ja ihmissuhteet on hyviä. Mutta vasta kun asiat ei menekään niin hyvin ihmisen todellinen luonne mitataan.

Minäkin odotan mielenkiinnolla uutta ikävuosikymmentä, mutta en oleta, että elämä jotenkin muuttuisi mystisesti helpommaksi. Erilaiseksi kyllä, toivottavasti.  Smiley

Ja se on tosiaan valintakysymys, jotkut haluaa 30 välttää turhaa draamaa, toiset repäistä kunnolla. Joku on tyytyväinen, vaikka ei muiden mielestä olisi saavuttanut mitään ja toinen taas tuskailee asuntolainan, avioliiton, kolmen lapsen ja kahden koiran kanssa... Valintoja, sitä tämä ikä kyllä on...
« Viimeksi muokattu: 06.03.2012 14:55:01 kirjoittanut Lizzy » tallennettu
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #17 : 06.03.2012 17:08:59 »

Hyvä, että tämä nostettiin. Itse en tiennyt vielä 2007 oikein mitään kolmenkympin kriisistä. Enkä näin ollen silloin osallistunut keskusteluun.

Oikeastaan tartuin tähän tuon AthaMaaritin kommentin takia, että jos tekee töitä itsensä kanssa niin saa olla aina rennommin ja rennommin iän karttuessa.

En voi sille mitään, mutta tuollainen lausahdus herättää minussa  välittömän tickedoff reaktion. Mitä ihmeen töitä ja mitä tarkoittaa rennommin, ettei elämässä tule enää haasteita?

Voin vannoa, että olen sen verran paljon jutellut itseäni reilusti vanhempien ihmisten kanssa, että ei ne elämän haasteet ole kenelläkään kyllä 30 loppunut. Tottakai oma suhtautuminen muuttuu iän myötä, mutta siis ne haasteet ei häviä tästä elämästä kyllä yhtään mihinkään ennen kuin heitetään multaa arkun päälle.

Elämässä on erilaisia vaiheita, itselleni ei ollut 20 minkäänlainen kriisinpaikka eikä edes 25. Nyt viimeisen parin vuoden aikana on ollut sellaisia ajatuksia omasta asemasta yhteiskunnassa ja muutenkin tässä elämässä, että sitä voisi kutsua ikäkausi kriisiksi, mutta nyt kun 30 on jo niin lähellä niin sitä alkaa vähitellen tottua ajatukseen. Elämää on ollut tätä ikää ennen ja on tämän jälkeen. Aina on asioita, jotka mietityttää, elämä heittää yllättäviä tilanteita ja osa niistä ei ole ollenkaan iästä kiinni.


Olet aivan oikeassa tässä, että elämässä tulee vastaan aina yllätyksiä. Tarkoitin itsensä kehittämisellä ja kasvamisella (sekä siitä seuraavalla rennolla ololla) sitä, että vaikka mitä haasteita tulisi vastaan, niiden alle ei muserru. Itsensä kehittäminen ja kasvaminen on minulle siis yhtä kuin tiedon kerryttäminen, maailman ja sen toiminnan ymmärtämistä mutta ennen kaikkea itsentuntemusta: miksi tällainen tapahtuma aiheuttaa minussa kriisireaktion? Mitä pelkoa se herättää minussa, entä kuinka voisin selättää pelkoni? Miksi tämä asia tuntuu minusta vaikealle ja epäreilulle? Kuinka voin muuttaa omaa asennoitumistani niin, että kokisin vähemmän stressiä? Onko minulle jäänyt menneisyydestäni mukaan selvittämättömiä asioita, jotka kummittelevat edelleen elämässäni enemmän tai vähemmän? Paljon erilaisia kysymyksiä. Itsensä kehittäminen on siis itsetutkiskelua ja tietynlaista vastuunottamista omasta mielentilasta ja elämänasenteestaan.

Esimerkiksi, otetaanpa vaikka aidosti kauhea elämän kriisi eli keskitysleiri. Miettikää, miten epäinhimillinen paikka se on. Miten kuolema hengittää koko ajan niskaan, miten joutuu luopumaan kaikesta siitä mitä on ollut, miten on orjaakin pahemmassa asemassa. Silti, keskitysleirilläkin oli vankeja, jotka eivät menettäneet mielenrauhaansa ja elämäniloaan. He odottivat parasta tapahtuvaksi ulkoisista seikoista ja elämäntilanteestaan huolimatta, pyrkivät pitämään yhtä muiden vankien kanssa, kuluttivat sitä vähäistä vapaa-aikaa mitä oli laulaen ja nauraen. Tätä tarkoitan kasvamisella. Haasteiden yläpuolelle nousemista aka oman asenteen hiomista.

Asenteensa ja tunteensa voi valita aina. Aina. Mihinkään muuhun jos ei voi tässä maailmassa vaikuttaa niin ainakin omaan itseensä voi. Sitä kautta kaikki muukin muuttuu Smiley

Ikä ei tosiaankaan ole tae mistään viisaudesta tai kypsyydestä. Ikä kertoo vain kuinka monta vuotta syntymästäsi on. Se, mitä ihminen tekee elämällään määrää sen, millaisia kriisejä vastaan tulee. Haastattelin kerran vanhemman herran, jota päätoimittajani kehui viisaaksi filosofiksi. Todellisuudessa sieltä paljastui menneisyytensä murjoma miespolo, joka edelleen roikkui menneisyytensä tapahtumissa yrittämättä edes selvittää niitä itsensä kanssa. Kysyin, onko hän löytänyt vastauksia kysymyksiinsä, johon hän vastasi, että "filosofia esittää kysymyksiä, eikä etsi vastauksia". No, eipä ihme, jos tuolla mentaliteetilla miesparka on samojen kriisiensä alla vielä kuolinvuoteellaankin! Ainahan sitä kysyä saa ja PITÄÄKIN kysyä, mutta niihin on löydettävä myös vastaukset. Muuten ollaan oikeasti siinä tilanteessa, että "miksi sitä,miksi tätä, miksi noin, epäreilua tämä, epäreilua tuo, miksei tälleen, miksei tuolleen". Suomalaiset ovat valitettavan hyviä tässä mentaliteetissa, täällähän ei saa iloita, olla tasapainoinen ja rauhassa itsensä kanssa... :Smiley Grin Opetetaanhan jo kerhoikäisille pipanoille joulun seutuun, että "Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä" 2funny

Itse voin sanoa eläväni tällä hetkellä hyvin kriisitöntä ja rauhallista elämää, vaikka ulkoisesti tapahtuukin kaikenlaisia muutoksia; viimeisin oli muutto uudellen paikkakunnalle täysin tyhjän päälle ja tällä hetkellä olen karenssin vuoksi tuloton, kunnes saan töitä - milloin se ikinä tapahtukaan. Olen silti rauhallisin ja hyvin mielin, nautin olostani, odotan parasta ja luotan siihen, että kaikki tapahtuu aina oikein Smiley

« Viimeksi muokattu: 06.03.2012 17:14:36 kirjoittanut AthaMaarit » tallennettu
Lizzy
Vieras
« Vastaus #18 : 07.03.2012 10:29:15 »

Ihailen teitä seesteisiä aikuisia.  angel  Grin Wink

Totta, asiat on hyvin pitkälle asennekysymyksiä ja kai sitä iän myötä tietyt asiat vain täytyy hyväksyä, jos meinaa elämää jotenkin jatkaa. Elämästä tuskin koskaan tulee aivan täydellistä kaikilla tavoilla ja jatkuva valittaminenkin käy raskaaksi ja vanhentaa entisestään. Varmaan tiedämme jokainen tällaisia ihmisiä.  buck2

Mutta siitä huomaa, että ikääntyy kun aika menee nopeasti. Tuntuu, että siitä on vain muutama vuosi kun olin 25 ja 27 olin käytännössä viime vuonna, ai en vai?  Huh Joku viisas joskus sanoi, että vanhemmiten päivät tuntuvat pitkiltä, mutta vuodet lyhyiltä.

Kun päästiin chakroihin niin eräs näkijä sanoi, että minulla on hyvin voimakas sydänchakra ja se loistaa heti. Kuulemma olen siinä sydänchakrani kanssa mihin moni vasta pyrkii. Että ehkä olen jotain tähän ikään onnistunut tekemään oikein.  Smiley Tuota kurkkuchakran vahvistumista odotan mielenkiinnolla! Toivottavasti se antaisi vahvuutta kirjoittaa ja ilmaista ajatuksiaan ihan vaikka romaaniksi asti.
tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #19 : 07.03.2012 13:50:15 »

Onko teillä muuten iskeny ko. kriisi sinne aluelle, mistä  saturnus huonesijainti kertois?

tallennettu
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #20 : 07.03.2012 15:34:54 »

Onko teillä muuten iskeny ko. kriisi sinne aluelle, mistä  saturnus huonesijainti kertois?



Minä  askendentti  kauris ja  saturnus 8. huoneessa olen käynyt kyseisen asetelman edustamat kriisit läpi lapsuudessa ja teini-iässä. Kaipa niissä kriiseilisi edelleen, jos ei tosiaan olisi ryhtynyt selvittämään asioitaan ja menneisyyttään itse Itsensä kanssa  :Smiley
tallennettu
Kuuhilda
Astroholisti
*****
Viestejä: 5947



Profiili
« Vastaus #21 : 07.03.2012 15:59:03 »

Mulla herra Saturnus on nimittäin kympissä ja MC:llä, ja retrona ja yhtymässä plutoon ja kaikkea, ja kriisiä pukkaa justiinsa sillä alueella. Tosin sillä alueella sitä varmaan sitten useimmiten pukkaakin...
tallennettu
Sivuja: 1 [2]
  Tulostusversio  
 
Siirry: