seuraava »

[sideman]

Kun luin jutun siitä, että tutkijat ovat kauhistuneita kasvun rajojen
ripeästä vastaantulemisesta ilmeisen kohtalokkain seurauksin, ryhdyin pähkäilemään.

Tulin siihen (väärään tahi "suoraan") tulokseen, että aina kun mualimankaikkevven
ilmeisen aluttomassa ja kaiketi käytännössä myös loputtomassa historiassa jollakin
planeetalla jokin eliölaji on evoluution oikusta kehittynyt simultaanisti
sekä käteväksi että riittävän älykkääksi eliminoimaan huomattavilta
osin luonnonvalinnan ja olosuhteiden populaation maksimikokoa säätelevää
vaikutusta,  evoluution voimat saavat aikaan tuon populaatiorajoituksen tavallaan
kiertoteitse.

(Delfiinien sanotaan olevan huomattavan älykkäitä, mutta ne eivät kyenne
saamaan aikaan luonnonvaroja riistävää kulttuuria koska niillä ei ole peukaloa,
jolla voisi kätevästi tarttua työkaluihin, ja aloittaa umpikujaan ennenpitkää
ilmeisesti johtavan teknokulttuurin ja eksponentiaalisen taloudellisen
kasvun  kehittyminen...)

Nimittäin, evoluutiolla ei näyttäisi olevan mitään keinoa tai edes tarvetta
eliminoida sitä eliöiden ominaisuutta, joka em. tapauksessa väistämättä
toteuttaa tuon populaatiokoon rajoituksen melko rajulla tavalla. Tuo ominaisuus
on tiätysti ahneus.

Tuntuisi luontevalta, että esim. homo sapiensin ahneus on erittäin voimakkaasti
itse asiassa evoluution tukema ominaisuus, koska muutoinkin ahneimmat
alfaurosmiehet ovat ilmeisesti useimmiten sitä myös seksin suhteen ja siten pääsevät
levittämään siementään useampaan vakoon kuin vähemmän ahneet kanssakulkijansa,
joten ahneus tuon mekanismin paikkansapitäessä olisi ihmispopulaatioiden piirissä
pääsääntöisesti eksponoituva(?) ominaisuus.

Ei liene vaikea kuvitella mihin se todellakin ennen pitkää johtaa, että
tämän Telluksemme taloudellisesti merkittävimpien alakulttuurien
piirissä ahneus ja himokkuus lisääntyy lisääntymistään...