Ajattelin juuri eilen että mahdan olla vanha sielu (ja exäni epäilemättä nuori, koska kaikenlainen häsellys, kokeminen ja ihmiset on vielä tärkeitä). Olen suhtautunut jo monta vuotta elämään illuusiona, näytelmänä, melkein turhanakin. Varmaan jos en olisi Nousuvaaka, ei suhteilla oliskaan niin paljon merkitystä mutta onpas niillä. Olisi tärkeä voida jakaa ja luoda "omaa maailmaa" jonkun kanssa. Jos ollaan niin ehdottomia kuin jotkut henkiset ihmiset ovat - en tiedä miten kumppaneita löytyy? AthaMaarit, miten ihmeessä olet löytänyt edes siedettävän miehen? saatikka että juttu jatkuisi. Tuo karman polttamisjuttu on varmaan minulla pinnalla tosin koetan hidastaa tahtia ettei se nyt pelkästään polttamiseksi menisi.
"Vanhoja sieluja vaivaa usein maan päällä jonkinasteinen pieni masentuneisuus, yksinäisyys ja itsensä aliarviointi. He tuntevat olevansa vieraita väärässä paikassa ja väärään aikaan, ajattelevansa väärin ja poikkeavansa liikaa massasta. Maan päällisellä, fyysisellä elämällä ei ole enää mitään erikoista tarjottavaa heille ja siksi Vanhat sielut tylsistyvät. Vanhat sielut ovat maan päällä pääasiassa maksamassa pois karman velkojaan."
On tässä koetettu olla myönteisiä, ainakin 2004 mutta nyt juuri tuollainen sielun yksinäisyys tuntuu välillä vahvana, tosin TODELLA valaistunut olento ei ole mistään erillään, eli siinä mielessä. Tylsistyminen, njaa, mietin tosiaan mitä tällä paikalla on vielä tarjota paitsi hetken hurmia.. olen usein hyvin pitkästynyt oli tekemäni työ sinänsä helppoa tai vaikeaa.
Ja nyt on vielä menossa se vaihe kun haluaa olla privaatti eikä muuttaa maailmaa tai sen reunaehtoja. Massat ovat millä tasolla ovat. Vaikka miten kauan. Kunnes illuusio loppuu.
Aina tulee joku uusi karman puristus!