seuraava »

[starless]

Opiskelupaikkoja valitessa meillä oli mahdollisuus käydä tutustumassa yhteen oppilaitokseen. No kävin sitten tutustumassa yhteen lukioon ja sinne astuessa heti tuli jotenkin sellainen olo, etten kuulu sinne. No en sitten tietysti hakenut sinne vaan yhteen toiseen (mihin en ollu käynyt tutustumassa). Tein päätöksen täysin vaistonvarassa ja olin hyvin luottavainen. Odotin koulun alkua niiin innolla ja positiivisella asenteella. Kun sitten pääsin tuohon kouluun, iski aivan kamala ahdistus. Asetinko liian suuret odotukset vai mitä. En viihdy siellä yhtään. Tuntuu, että kaikki ihmiset siellä ovat samanlaisia enkä tykkää koulun ilmapiiristä yhtään. Aluksi etsin syytä ahdistukselleni muualta, mutta sitten tajusin sen johtuvan koulusta. Yhden kerran itkin illalla ahdistustani ja sain suihkussa elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen. En tiedä onko stressi myöskin alentanut vastustuskykyäni sillä sain viikon sairaslomaa jonkun virustaudin takia. Ja minä kun sairastan todella harvoin, nyt iski melkein 40 asteen kuume. Ja on vähän sellainen tunne, että tämä johtuu tästä koulusta. Olenkin harkinnut vaihtoa tähän lukioon johon kävin tutustumassa. Mutta miksi siellä tuli sellainen olo etten kuulu sinne? Vai johtuikohan se siitä, että siskoni kävi sen koulun ja tunsin että haluan kulkea omaa tietäni enkä jatkaa hänen jalanjäljissään? Olen yrittänyt miettiä tätä mutta en löydä vastausta. Olisiko se sittenkin hyvä opiskelupaikka minulle. Voiko intuitio tuolla tavalla "pettää"? Vai oliko tämä sitten ihan vain inhimillinen erehdys, väärä valinta? Jokatapauksessa koen että en voi jatkaa opiskelua nykyisessä paikassa.

[Yep]

Valitettavasti intuitio voi pettää, koska siihen sekoittuu juuri kuvaamasi kaltaisia ajatuksia ja tunteita. Intuition lisäksi pitäisi aina pohtia asiaa myös rationaalisesti.

Mutta älä huoli, sinulla on mahdollisuus tehdä uusia valintoja. Vaikka nyt koet olevasi väärässä koulussa, siellä ei tarvitse olla loputtomiin. Ei maailma siihen kaadu. Mutta varmista uusi paikka ensin, ettet putoa tyhjän päälle.

Tsemppiä koulutiellesi!

[MaijaMaanläheinen]

Voisiko vastaus kysymykseesi piillä siinä, että sanoit tehneesi päätöksen "vaistonvarassa" eli minä ymmärrän sen niin, että kuuntelit asiassa "vatsaasi" = gutfeeling.

Minulle intuitio asuu sydämessä ts. en silloin useinkaan "tunne" mitään. Ehkäpä "tieto" olisi parempi sana kuvaamaan intuitiota.

Mitenkäs muut? Miten erotatte intuition vaistonvaraisesta toiminnasta, johon usein sekoittuu paljon kaikkea tiedostamatonta?

[Kuuhilda]

Tjaa.
Mä sanoisin että intuitio ei petä koskaan, mutta kyse voi olla just siitä, että sitä ei osaa erottaa mikä on se oikea intuitio, ja mikä taasen jotain ihan muua...esim. itellä asioissa joita oikein kovin toivoo, taikka sitten pelkää,tai muuta, ne omat tuntemukset sekoittuu siihen intuitioon ja sit mennään metsään...esim. toivon jotain niin kovin että ohitan sen oikean intuition.
Ja sitten voi olla niinkin, että intuitiosi oli oikeassa, ja olet ihan oikeassa paikassa, mutta se on joku pelko tai tuke sussa itsessäs, joka nyt hyppää eteen, ja susta tuntuu tuolta.
Epäonnistumisen pelko on yksi joka tuommosissa uusissa aluissa tuppaa tielle monesti.
 

[Ave^^]

Mulla on usein ollut kokemuksia, että tunnen aluksi hyvän tunteen jostakin asiasta, mutta sitten kun olen astunut sen ensimmäisen askeleen, eteen sattuu välillä voimakkaitakin ahdistuksia ja mahdottoman suuri tarve pyörtää päätökseni. Mutta kun olen hammasta purren vain mennyt eteenpäin, jälkikäteen olen huomannut, että nämä asiat todella ovat olleet niitä mahtavia asioita elämässäni, kuten aluksi ajattelinkin. Se on vain jonkinlainen kummallinen pelko, joka iskee ja ne pelon tuomat tunteet eivät ole pitäneet paikkansa. Joskus pistin tästä ketjunkin pystyyn muistaakseni?

Voi myös olla, että jossain vaiheessa alkaa aina se tuttu ja turvallinen reitti houkuttamaan, kun ei enää jaksa olla skarppina joka hetkeä. Alussa on hauskaa tehdä jotain uutta, mutta sopeutuminen kestää aina aikansa, ja ennen sitä voi iskeä paniikki. Kuitenkin se uusi juttu on niin hieno kuin alunperin kuvittelikin sen olevan, ja sekin juttu muuttuu ajan myötä tutuksi ja turvalliseksi.

Rohkeasti eteenpäin. 


Minä muuten tunnen intuition selvästi tunteena, en tietona, kun kysyttiin.