Hmm. Tulee mieleen, miten itse en pienenä halunnut nukahtaa (ja pelkäsin myös Nukkumattia, juoksin karkuun kun se Pikkukakkosen lopussa kaivoi hiekkasäkkinsä esiin) koska pelkäsin niin kovasti painajaisiani. Joitakin unia muistan yhä mitä pienenä näin, esim. susilauman joka jahtasi minua hiekkatiellä synkän kuusimetsän reunassa, kunnes putosin tosi syvään ojaan ja heräsin tömähdykseen.
Toisessa unessa mikä nyt tuli mieleen, istuin meidän vihreällä lattialla pinkin penkin edessä ja violetti-harmaa-raidallinen pilvi tuli sellaisesta ikkunasta sisään mitä ei oikeasti ole. Lätkäisin sitä kädellä ja se olikin kova. Huusin että hyi!
Verta oli myös unissa aina välillä, ja pelkäsin sitäkin. Kerran ainakin äiti tuli herättämään kun itkin unissani, ja uni oli verinen, tosin veri tuli valkoisesta pistorasian tyyppisestä laatikosta jota minun oli pakko katsella pihan toiselta puolelta kottikärryillä istuen.
