seuraava »

[JukkaV]

Hei,

olen jonkin verran vuosien varrella kirjoitellutkin itsestäni. Nyt kaipaisin neuvoja, kun moni asia tuntuu olevan enemmän ja vähemmän solmussa. En tiedä, mistä oikein alkaisin.

1. Koulutus ja mahdollinen työura

- olen opiskelemassa kahta akateemista tutkintoa yliopistossa
- jälkimmäinen valinta tuntuu siltä oikealta alalta - siis sosiologia
- erityispedagogiikka ei motivoi
- aikaisempi koulutus opistoasteen yo-merkonomina ei ole tuonut töitä
- työnäkymät ovat olleet heikot, mutta nyt on tullut useampi houkuttelevat työtehtävä haettavaksi

Kysymykset: Olenko oikeasti löytänyt oman alani? Löytyykö minulle töitä?

2. Ihmissuhteet

- parisuhdetta ei kuulu eikä näy
- vahvoja positiivisia tunteita kyllä on varsinkin muutamaa ihmistä kohtaan, mutta en tiedä, ovatko ne liian vahvoja ja leikkiikö joku tunteillani
- yhdessä yhteisössä asemani on epäselvä - meinasin jo luovuttaa ja eristäytyä siitä, kun tunsin olevan taas nokkimisjärjestyksen viimeinen
- yksinäisyys hallitsee liikaa elämäni

Kysymykset: Tunnenko liikaa? Ketkä ystävistäni ovat oikeita ja keihin ei kannattaisi luottaa? Mihin yhteisöön minun kannattaa uhrata aikaani ja mihin ei? Millä pääsee pois yksinäisyydestä minun tapauksessani?

3. Harrastukseni

Kysymykset: Tulisiko minun jättää politiikka? Tulisiko minun antaa aikaa enemmän runojen kirjoittamiselle? Onko euroviisuharrastukseni päätepiste tullut jo? Menetänkö akvaarioharrastukseni? Laulanko turhaan karaokea? Mihin kannattaisi minun suunnata?

Olisin kiitollinen vastauksista. Voin katsoa intuitiolla tulevaisuuttasi vastapalveluksena. Voin myös antaa kuvan ja tähtkarttani privaatisti, jälkimmäinen on toki täällä footumillakin.

t. Jukka

[JukkaV]

Hei!

Ensimmäiseksi kiitokset!

Tilanne onkin mielenkiintoinen. Minulla on oikeus maisteritutkintoon erityispedagogiikassa, mutta ei sosiologiassa. Kandidaatintutkinto on jumiutunut erityispedagogiikassa yhteen esseeseen. Olen periaatteessa pakotettu tekemään molemmista aineista tutkinnot. Kärsivällisyyttä olenkin saanut elämässä harjoitella todella paljon, sillä moni asia on vienyt enemmän aikaa kuin muilla.

Itsearvostusta ja itsensä hyväksymistä minun tuleekin kehittää. Vaikka olenkin jo 34-vuotias ja paljon kokenut ja nähnyt, uskon, että paljon on edessä. Olen melko vahva itsetuntoni kanssa, mutta siinäkin on aukkonsa.

Koska olen monivammainen, olen todennut, että minun täytyy olla muita monin kerroin parempi, jotta pääsen samaan, mihin muut pääsevät kovin helpon tuntuisesti. Tuo istahtaminen on hyvä idea, mutta olen sitä tehnytkin, mutta mahdollisesti pohtien vain tiettyjä asioita.

Kiitos Marie, sain noista vastauksista paljonkin ajateltavaa. Mahdollisimman onnekasta tulevaa sinullekin!

Toivon, että muutkin uskaltavat katsoa elämääni ja tulkita sitä.

Kiittäen,

Jukka

[JukkaV]

Minnehän tästä keskustelusta ovat muut viestit karanneet? Voisin sanoa, että nyt olisivat neuvot tarpeen.