Tässä olen hieman oppinut millainen ego on ja mikä on sielun näkökulma vastaan ego ja yllättynyt miten automaattiesti sitä elää egon kautta ja kuinka suppea tuo näkökulma on. Itse koen egon ns voimana minussa ja aisitin sen useasti nyt tällä hetkellä vasemmalla puolella vaikka tuskin se ainoastaan sille puolelle ole asettunut
Mut hei, meinasin herättää keskustelua ja ottaisin mielellään kokemuksia vastaaan teidän ihka omista egoistanne
Itse tajusin että oma egoni kieltää, vastustaa, pelottelee, uhkaa, alistaa jne. kun taas sieulutietoisuus avaa, kannustaa, rakastaa, virvoittaa ja eheyttää. Mutta onko ego pelkästään negatiivinen? Voisiko positiivinen ego toimia sielutietoisuuden alaisena?
Joogafilosofian (MaharSi Patañjalin yoga-shaastra) ego (asmitaa: "minä-olen [asmi] -naisuus" [taa]) on ns. klesha [kleesha] ja
ensimmäinen seuraus tietämättömyydestä (avidyaa), jolla on joogassa aivan spesifinen merkitys. Sen ymmärtäminen edellyttänee
ainakin jonkinasteista "tietoista" kokemusta ns. puhtaasta tietoisuudesta, joka on ihmisen todellinen itse (Itse), ja jolla ei
ole mitään tekemistä materiaalisen ilmentyneen maailmankaikkeuden kaa. Yoga-suutra toteaa:
avidyaasmitaaraagadveSaabhiniveSaaH kleshaaH. YS II 3
(avidyaa-asmitaa-raaga-dveSa-abhiniveSaaH kleshaaH.)
Måns Broo kääntää tuon seuraavalla tavalla:
"Häiriöitä" on viisi: tietämättömyys, itsetunto, kaipaus, inho ja elämänjano.
Tietämättömyyden määrittelevän suutran Måns kääntää seuraavasti:
"Tietämättömyys" on katoavaisen, epäpuhtaan, tuskallisen ja ei-itsen
pitämistä ikuisena, puhtaana, onnellisena ja itsenä.
Idän viisautta -kirjassa käytetään sanaa "minäisyys", joka on mielestäni
parempi kuin "itsetunto". Ehkä Måns'in kotikieli on vähän vienyt hänet harhapolulle...
Käsitys- ja näkökyvyn samana pitäminen on minäisyyttä. II 6
Muoks: tuo on niin hämärä suutra, että yritän vähän selittää sitä.
Noh, saaMkhya-filosofian ja siihen pohjautuvan yogan mukaan puruSa eli puhdas
ilmentymätön henki ( = itse, aatman, draSTa eli näkijä, turiiya eli neljäs tietoisuuden tila)
ja prakRti eli ilmentynyt materiaalinen maailmankaikkeus ovat täysin erilliset
(atyanta-asaMkiirNa). Tuo ylläoleva suutra menee alkukielellä näinikkäästi:
'
dRg-darshana-shaktyor ekaatmatevaasmita (eka-aatmataa-iva-asmitaa). Taimni kääntää
tuoan seuraavasti:
asmitaa [I-am-ness -- sidis] is the identity or blending together, as it were, of the power of consciousness
(puruSa) with the power of cognition (buddhi).
Tuo sekoittuminen on siis tietämättömyydestä johtuvaa harhaa eikä todellista, koska
puruSalla ja prakRtilla ei ole siis mitään tekemistä keskenään.
Ilmentymättömässä tilassaan kolme guNaa ovat keskenään tasapainossa (saamya-avasthaa: samuus-tila).
Kun tuo tasapainotila järkkyy, ja Big Bang käynnistyy (heh heh...), ensimmäisenä syntyy mahat eli buddhi,
jota voisi kutsua kai kosmiseksi mieleksi tai älykkyydeksi. Seuraavassa vaiheessa buddhi'sta syntyy
prajnaaparaadhan eli älyn erheen takii ahaM-kaara (minän-tekeminen eli individualisaatio, joka
lienee osapuilleen sama kuin Patanjalin em. asmitaa). Siitä
puolestaan saa alkunsa koko tämä hässäkkä minkä keskellä me poloiset elämme samaistuen virheellisesti
materiaaliseen kehoomme ja sen monenmoisiin hullutuksiin...