seuraava »

[sideman]

MMY:n (Maharishi Mahesh Yogin, TM(R) -liikkeen perustajan) väitetään
todenneen:

"Jumala on ihmiselle kuin ihminen on omille soluilleen", tjsp.

Jotenkin tuosta tuli mieleen, että foorumin ansiokas pikakirjoittaja,
(Ms?) Eklektikko on tainnut muutamaan kertaan mainita pitävänsä
itseään kanssaluojana(?), tjsp...

 

[Eklektikko]

Kiitos paljon tästä  aiheesta ja siteerauksesta Sideman!
Juuri noin minä kehostani ajattelen, tai ehkä myös niin että ihminen on keholleen kuin Gaia-tietoisuus maa-planeetalle ja kaikille sen asukkaille.

Minä juttelen keholleni ihan jokaikinen päivä moneen kertaan ja nimenomaan niin että tervehdin kaikkia solujani ja myös kehoni asukkaita - niitä mikrobeja joita meissä on se 10 kertaa enemmän kuin omia soluja. Minä kiitän niitä kaikkia hyvästä työstä ja yhteishengestä, kerron niille miten suurta hellyyttä ja rakkautta tunnen jokaikistä niistä kohtaan ihan yksilöinäkin ja välillä lähetän halin kaikille. En siis juttele niille vain silloin kun tarvitsen niiltä jotain (vaikkapa nyt infektion taltuttamista), vaan juttelen ja lässytän niille ihan vain sen vuoksi että ne ovat minusta niin kivoja ja söpöjä.  

Yksi motivaationi siihen että tykkään lukea anatomiaa ja fysiologiaa on, että mitä enemmän tietoa saan kehostani, sitä enemmän ihailen ja rakastan sen osasia ja sitä tarkemmin pystyn puhumaan hellästi kaikille sen osasille ja asukkaille. Miettikääpä itse, miten mukavaa olisi jos joku aamu teitä tervehtisi Gaian ääni, joka kertoisi miten paljon se teitä rakastaa ja miten paljon se työtänne ja elämäänne tällä planeetalla arvostaa. Saattaisi ehkä hieman parantaa mielialaa, työintoa ja energisyyttä?

Jumala/ihminen vertauskuva toimii sitten puolestaan siten, että minä ajattelen meidän kaikkien sielujen olevan soluja jumalan ruumiista, jotka ovat vain inkarnoituneet (tai siis osa sielunenergiasta on, ei kaikki) ihmiskehoon pelaamaan tätä elämän peliä. Mutta siellä verhon toisella puolella olemme soluja Jumalan ruumiissa, emme siis millään tavoin Jumalan 'alamaisia', vaan sen osasia. Samalla tavoin tämä 'ihmisjumala' koostuu näistä soluista ja myös asukkaista.

Aloin jutella soluilleni noin 20 vuotta sitten, inspiroiduttuani Greg Bearin erinomaiseta kirjasta nimeltään Veren Musiikkia (alkup. Blood Music, löyyypi kirjastosta molemmilla kielillä). Viiimeisen runsaan viiden vuoden ajan olen myös ruvennut juttelemaan kehoni mikrobeille ja kaikille muillekin siinä asusteleville ökkömönkiäisille (esim. ripsipunkit).

Nuhakuumeet ja muut sairastelut sattumoisin vähenivät murto-osaan entisestä suht pian sen jälkeen kun soluille juttelun aloitin.

[mii-i]

Soluille ynnä muille öttimöntiäisilleni juttelun sekä Gaiana keholleni toimimisen olen (muun muassa) matkinut Eklektikolta, ja todennut toimivaksi. Siispä kiitos Eklektikko siitä, että olet täällä tästäkin kertonut.

[Nefarian]

tyhmä kysymys ehkäpä, mutta miten sitä voi jutella soluilleen yms..? kuvitellaanko ne ensin, vai aletaanko vaan höpisemään, että moikka moi solut..!? tää ei ollu mitään ivaa sitten vaan oikeesti kiinnostaa..!!
millätavalla täytyy jutella ettei tuu mitää flunssajuttuja..?
 

[Eklektikko]

Kukkasetkaan eivät ymmärrä/puhu mitään ihmisen kieltä, mutta silti niiden on todettu reagoivan positiiviesti jutteluun. Mikseivät siis solut?
Vähintäänkin se rakastava hellä tunnetila välittyy.

Minä sekä visualisoin niitä, että juttelen niille ihan visualisoimattakin. En usko että sillä on mitään väliä, tässäkin varmaan jokaisen pitää löytää se itselle parhaalta tuntuva tapa ja silloin se toimii. Sanon usein ensin mielessäni "keskusradio auki" ennen kuin alan niille ljutella (mutta en suinkaan aina) - kuvittelen kehooni sellaisen keskusradion mitä on kouluissa. Eihän siellä sellaista ole, mutta mitä väliä: Kanssaluominen tekee sen, että asioita voi määrittää itse, kyllä keho varmasti jonkin viestinnän vastineen kehittää - soluthan viestivät keskenään kemiallisin signaalein ja Kryon-kanavontien mukaan laulamalla toisilleen (niin korkea ääni, ettei ihmiskorva kuule.)

Ja omistan tällaisen:
http://www.thinkgeek.com/product/6708/images/2820/

MInä ihan vaan kuvittelen mielessäni kaikki solut ja asukkaat niin, että inhimillistän ne, sillä se helpottaa minun kommunikaatiotani niiden kanssa. Kuvittelen että ne ovat sellaisia pieniä barbapapa-ameeboja, joilla tarvittaessa on myös naama ja kädet ja jotka juttelevat keskenään toimitellessaan asioitaan. Ja esim. vatsan hyödyllinen mikrobikanta on tietysti työluvan saaneita maahanmuuttajia, immuunijärjestelmä on poliisivoimat, joka käy rasittavuuteen asti kysymässä papereita koko ajan kaikilta ja ne joilla ei ole passia tai työlupaa, tuhotaan armotta. Syöpäsolut ovat graffiti-taiteilijoita ja vandaaleja tai ilman rakennuslupaa rakentavia ja nehän tietysti immuunijärjestelmä myös niittaa.   

MInä juttelen oikeastaan vain enimmäkseen ihan ilman mitään syytä, samalla tavoin kuin vaikka ihmiset osoittavat hellyyttä höpisemällä lapsilleen, kotieläimilleen ja huonekasveilleenkin. Sitten jos tuntuu että on joku flunssa yrittämässä tulla, pidän isänmaallisia puheita myös immuunijärjestelmälleni.    En ole koskaan halunnut lapsia tai edes hoitaa toisten lapsia, mutta luulisin että se tunne jota tunnen sekä solujani että asukkaitani kohtaan on lähinnä äidillisen rakastava.  

Kanssaluomisen, korkeiden värähtelyjen ajan, erinomainen puoli on se, ettei olla enää sidottuja mihinkään tiettyihin tapoihin toimia tai rituaaleihin, jokainen voi tehdä itse ne itselleen parhaiten sopivat.

[sideman]

Niinpä, solut ja öttimönkiäiset eivät ymmärrä suomen kieltä.

Vedan (kenties tuota voisi luonnehtia vaikkapa arjalaisten [aarya] suurelta osin intuitiiviseksi tiedoksi,
tai sitten; vrt. ruotsin verbi 'veta', venäjän 'vedat´') mukaan puheella on neljä tasoa. Jo RSi Diirghatamas (Pitkä-pimeys)
 totesi näinikkäästi (Rgveda I 164, 45, Ralph Griffith'in käännös, 1896):

45 Speech hath been measured out in four divisions, the Brahmans who have understanding know them.
Three kept in close concealment cause no motion; of speech, men speak only the fourth division.

cha\`tvAri\` vAkpari\'mitA pa\`dAni\` tAni\' vidurbrAhma\`NA ye ma\'nI\`ShiNa\'H |
guhA\` trINi\` nihi\'tA\` ne~Nga\'yanti tu\`rIya\'M vA\`cho ma\'nu\`ShyA\' vadanti || 1\.164\.45

chatvAri vAk parimitA padAni tAni vidur brAhmaNA ye manIShiNaH |
guhA trINi nihitA ne~Ngayanti [na + ing-gayanti] turIyaM vAcho manuShyA vadanti || 1.164.45

chatvAri [four] vAk [speech] parimitA [measured out] padAni [divisions] tAni [them]
 vidur [know] brAhmaNA [Brahman] ye [who ] manIShiNaH [are intelligent, or stuff] |
guhA [salassa] trINi [kolme] nihitA [on pidetty*] ne~Ngayanti [na + ing-gayanti: eivät liikuta]
 turIyaM [neljättä] vAcho [puhetta] manuShyA [immeiset] vadanti [bamlaavat] || 1.164.45

Nuo tasot lienevät:

1.vaikharii, suusta ulostautuva puhe ym.

2. madhyamaa, kirjaimellisesti kaiketi 'keskimmäinen'

3. pashyantii, 'näkevä'

4. paraa: transsendenttinen, ilmentymätön.

Tuolla transsendenttisella tasolla kaikki kielet lienevät "yhdentyneet", tai sitten eivät...  :

------------------------------

* vrt. vihita = on vihitty(?)  

vihita   a. distributed, appointed, settled, arranged, made, done, put, placed; endowed or furnished with (instr.).

[Nefarian]

tottakai höpöttelen kasveilleni ja se tuntuu ihan luonnollisesta.. niin ja henkimaailmalle vaikka eivät konkreettisia asioita olekkaan.. ei oo vaan koskaan tullu mieleen jutella soluille.. täytyypä siis kokeilla..

[Eklektikko]

Tuo olisikin kiinnostava tieto, löysin itse tällaisen sivuston pikagooglauksella:
www.veda.harekrsna.cz/encyclopedia/vedicsound.htm

Ja sieltä tällaisia otteita, jotka ehkä vähän selventävät asiaa:

(Vaikharii on niin selkeä juttu etten sitä koskevaa osaa tähän kopsannut)

"Madhyama-vak is the intermediate unexpressed state of sound, whose seat is in the heart. The word Madhyama means "in between" or "the middle". The middle sound is that sound which exists between the states of susupti and jagrat. Madhyama-vak refers to mental speech, as opposed to external audible speech. It is on this level that we normally experience thought. Some hold that wakeful thought is still on the level of vaikhari."

"Pashyanti-vak is the second level of sound, and is less subtle than para-vak. Pashyanti in Sanskrit means "that which can be seen or visualized".

In the pashyanti stage sound possesses qualities such as color and form. Yogis who have inner vision can perceive these qualities in sound. On this stage the differences between language do not exist, as this sound is intuitive and situated beyond rigidly defined concepts. On the stage of pashyanti-vak, speech is intuitively connected to the object. There is near oneness between the word and the experience described"

"Para-vak is the transcendent sound. Para means highest or farthest, and in this connection it indicates that sound which is beyond the perception of the senses.

Para-vak is also known as "rava-shabda" - an unvibratory condition of sound beyond the reach of mind and intelligence (avyakta), only to be realized by great souls, parama-jnanis."

Vähän hämärää kyllä, nuo ekat kaksi ovat selkeitä, ääneen puhe ja omassa mielessä puhe. Kolmas kuulostaa synestesialta, ääni väreinä jne. Ja tuo neljäs: Ihmisen kannalta solujen laulu jota ei korvin kuule, on tuolla tasolla, vai?

Minä pyrin kuitenkin välittämään soluille ja asukkaille myös tunnetilaani, laitan oikein sydänchakran hyrräämään kun kuvittelen antavani jokaiselle niistä halauksen, en tiedä meneekö se mihinkään noista määritelmistä.

[mii-i]

Minä koen niin kirjoitetun  kuin puhutunkin kielen väreinä, tunteina, musiikkina, kuvina. Sisäisesti puhuessani en välttämättä käytä sanoja, vaan painottaen kommunikoivaa energiaa tunnesävyin, joskus värein ja visualisoinnein.
Mielestäni tämä ominaisuus auttaa vieraankin kielen ymmärryksessä. Tosin oikeinkirjoitussäännöt tuntuu joissakin tapauksissa vääriltä, kun käytetyt välimerkit kuulostaa tietyissä paikoissa väärän värisiltä tjsp.

Puhuminen ja ihmisten kanssa vaihdettava informaatio on usein toisen (keskimäärin) ymmärtämän kielen (väreineen ja muine synesteettisine ominaisuuksineen) suppeudesta johtuen tylsää ja turhauttavaa. Varsinkin kasvottomassa kirjoitetussa netissä, jossa osa painotuksista uppoaa ymmärtämättömyyteen/ kielen ja kirjainten käytön heikkoon taitoon.
Oma kielitodellisuus voi kyllä kieltämättä olla arkimielessä liiankin värikäs ja satumainen, joten en ihmettele, jos olen joissakin asiayhteyksissä ja keskusteluissa jonkinsortin outolintu. :
Joskus tuntui, että puhe on vähän hidasta ja turhaa, kun voi sitä helpomminkin kommunikoida. Onkin aina ollut helpompi "keskustella" sanattomien elävien kanssa.

Kirjoittaessa saatoin joskus yksikseni tarttua johonkin minulle monitasoisesti aukeavaan sanaan, jäädä jumiin aukeaviin todellisuuksiin ja niiden aukeamiin, ja siksi voisin hyvin kuvitella ymmärtäväni näitä non-lineaarisella mielellä varustettujen uuden ajan lasten kokemuksia lineaarisesta ajasta.

Suomen kielen jokaisen kirjaimenkin voi nähdä kuvasymbolina, ja siten jokainen sana on symbolijoukko, jolla kieltä tutkiessa on arkimerkityksen lisäksi usein syvempi merkitys. Ei ole silmiin vielä sattunut aiheesta kertovaa monitasoista kirjaa, mutta mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta kyllä syntyy. Olen vahvasti kokenut, ettei ajan saatossa muokkaantuntut sana-kielikään ole usein sattumaa.

[sideman]

Nuo (puheen (ja päässä pyörivien ajatustenkin?)) tasot lienevät:

1.vaikharii, suusta ulostautuva puhe ym.
2. madhyamaa, kirjaimellisesti kaiketi 'keskimmäinen'
3. pashyantii, 'näkevä'
4. paraa: transsendenttinen, ilmentymätön.

Tiedätkö näille tasoille jotain toiminnallista kuvausta, esim miten suomenkielinen  puhe muuttuu vieraan tietoisen olennon ymmärtämäksi kummunikaatiomuodoksi?

En ole noihin mitenkään erityisesti perehtynyt. Sanskritin harrastuksen yhteydessä olen vain törmännyt noihin ilmauksiin.

Noh, TM-siddhi -kurssilla ("joogalentokurssilla") opetettuun tekniikkaan sisältyi piirteitä, jotka aikoinaan mielessäni
yhdistin noihin tasoihin. Ajattelin, että suutra (yoga-suutrain aforismi, impulssi mm. "yliluonnollisten" kykyjen kehittämiseksi) tulee saada mielessä "hienontumaan" ainakin pashyantii (vaak*) -tasolle, jotta se toimisi kunnolla. Karkea vertaus voisi olla vaikka kitaran kielen
vaimeneminen näppäilyn jälkeen niin hiljaiseksi, että normaalikuuloinen sen juuri ja juuri havaitsee.

 

* Just for fun: vrt. latinan 'vox' (vooks), genetiivi: vocis (vookis)    

Sanakirjaentry:

vAc [ = vaatsh; yksikön nominatiivi ilman sandhii: vaak -- sidis]   f. (fr. %{vac}) speech , voice , talk , language (also of animals) , sound (also of inanimate objects as of the stones used for pressing , of a drum &c.) RV. &c. &c. (%{vAcam-R} , %{Ir} , or %{iS} , to raise the voice , utter a sound , cry , call) ; a word , saying , phrase , sentence , statement , asseveration Mn. MBh. &c

[Indium]

Täytyy kyllä sanoa, että tässä on jotain kovin kivan tuntuista. Jos ei muuta, niin hellien ja lempeiden ajatusten kohdistaminen omaa kroppaa kohtaan ei vaan voi olla väärin.
Otanpa siis kokeiluun tästä päivästä alkaen - aamulla jo toivotin seikkaperäiset hyvät huomenet. On ainakin pehmee ja lepposa olo, katotaan mitä tapahtuu pitemmän päälle.

[Eklektikko]

En oikein tiedä mihin ketjuun tämän laittaisin, tämä menisi jopa huumoriosastolle:
Mitokondriot - nuo solujemme pikku voimalaitokset - ovat aika mystisiä otuksia: niitä on joka solussa sata- tai tuhatmäärin, niitä häviää, ne jakautuvat ja ne liikuskelevat solun sisällä sangen aktiivisesti ympäriinsä; elelvät kuin söpöt pienet tohvelieläimet siellä meille ATP:tä puksuttaen. 

Aika mystisiä suorastaan ja kun minulla on tapana inhimillistää aivan kaikki osasenikin, aloin ajatella että onkohan niillä toritansseja ja kulttuurifestivaaleja myös siellä soluissa, tai vaikka väittelyitä ja paneelikeskusteluja? Niinpä aivan huumorimielellä tein google haun seuraavilla sanoilla: the secret life of the mitochondria - siis mitokondrion salattu elämä.

Ja vot: Joku oli kirjoittanut kirjan juuri tasan sillä nimellä! 

68-sivuinen opus, ilmaiseksi luettavissa netistä:
http://becknaturalmedicineuniversity.com/doc/mito_book.pdf

Aion kahlata tuon pikkuhiljaa läpi ajan kanssa. Mutta ennen kaikkea mitokondriot ovat söpöjä. 

[Nefarian]

hihiih.. mä olin ihan unohtanut, että piti tulla kertomaan mun soluille lässyttämisestä..
olen nyt muutamaan otteeseen aamulla tervehtinyt pikkuisia ystäviäni.. eräänä iltana huomasin varpaassani olevan jonkinlaista ihottumaa.. iski "paniikki" koska minulla ei koskaan ole mitään ihottumaa missään ja mielestäni se kertoo jostain ikävästä.. noh, jutskailin sitten varpailleni, että jos siellä olis jotain meininkiä, että hoitaisivat sieltä ne pahistyypit pois hyvin nopeeta ja mitä nyt sitten blaa blaa lässyn lää.. ja kumma kyllä, aamulla oli ihottuma paranemaan päin ihan huomattavasti.. ehkäpä tässä touhussa siis on oikeasti jotain perää..
hullumpaakin tässä elämässä on tullut tehtyä..

mutta mitä ihmettä kuka on kuvittanut tuon mitokondrio kirjan kannen..!? mun mielikuvitus mielsi sen kakkapökäleiksi niityllä.. vähänku keväällä tien varret koirankakkojen jäljiltä.. 
mulla ei kyllä riitä mielenkiinto lukemaan englanniksi tuollaista aihetta.. voitkin varmaan Eklektikko luettuasi tulla kertomaan mielenkiintoisimmat jutut aiheesta..

[Eklektikko]

Kvanttifysiikkahan sanoo, että kaikki on yhtä, kaikki on energiaa ja energia menee sinne minne huomio menee. Itse uskon että useimmat tällaiset 'rajatiedolliset' ilmiöt ovat kvanttitason ilmiöitä, myös tämä soluille jutteleminen.

Se mitokondriokirjan kannen kuva taitaa olla ihan väritetty/värillinen mikroskooppikuva. Minun silmiini mitokondriot muistuttavat hieman tohvelieläimiä, jotka ovat yksisoluisista niitä sympaattisimpiä.  Raidallisia tohvelieläimiä... tohvelieläinseeproja? Teoriahan on se, että monet solujemme elimet ovat olleet ammoin itsenäisiä pikku otuksia, jotka ovat vain sitten tehneet hyvän symbioosidiilin isompien yksisoluisten kanssa ja muuttaneet niiden sisään asumaan.

Tässä on aika kaunis kuva mitokondriosta:
http://microbewiki.kenyon.edu/index.php/Mitochondria'

Ovat ne ihme vempeleitä; Jokaisessa mitokondriossa on 17 000 erillistä 'tuotantolinjaa' ATP:lle.    Ja niitä on enemmän niissä soluissa jotka ovat aktiivisempia, sydänlihassolun tilavuudesta noin 40% on mitokondrioita.

[sideman]

Kvanttifysiikkahan sanoo, että kaikki on yhtä, kaikki on energiaa ja energia menee sinne minne huomio menee. Itse uskon että useimmat tällaiset 'rajatiedolliset' ilmiöt ovat kvanttitason ilmiöitä, myös tämä soluille jutteleminen.

Jep. Mielestäni Patañjalin yoga-suutrain tekniikka nimeltä saMyama (~ sañjama = dhaaraNaa + dhyaanam + samaadhiH) perustuu juuri tuohon kvanttifysiikan keskeiseen käsitteeseen, eli aaltofunktion romahtamiseen hiukkasta observoitaessa. On olemassa
saMyama mm. levitaation, näkymättömyyden, taivaallisten aistien jne. aikaansaamiseksi. Kaikkiaan niitä taitaa
olla nelisenkymmentä!

Kenties tuo aaltofunktion romahtaminen on parhaiten kuvattu hindujen Vanhan testamentin, Rgvedan suuktassa eli hymnissa I 164,
sen 39:ssä värssyssä:

Rco akSare parame vyoman... (ritshoo aksharee paramee vjooman...)

Tuo on senverran kimurantti selitettäväksi (circles within circles) , että jätän sen kenties toiseen kertaan...

 :