Oon tässä pohtinut, että mistä kummasta se johtuu, että ulkoplaneettojen neliöt persoonallisille planeetoille on jotenkin luontevampia ja "helpompia" toteuttaa, kuin kolmiot? Vaikka luulisi että se on päin vastoin. Kolmiot tuntuu kovin laahavilta energioilta, ja usein niiden aikana jotenkin puutuu ja turhautuu. Usein kolmio transiittien aikana on tunne, tai fiba, että jotain täytyy tehdä enemmän, eikä usko että "näin se vaan sujuu", vaikka näyttäiskin ulkopuitteiden mukaan sujuvan, mutta ei siltikään suju toteuttamisen kannalta niin, vaan on tavallaan sisäinen tunne, että enemmän on tehtävä toteuttaakseen jotain, vaikka ulkopuoliset tekijät ovat "laiskasti ja löyhästi" toimivia ja tavallaan omia päämääriä tukevia, mutta just silloin aina huomaan jotain muutakuin "soljuvaa", eli working to make it fixed. Kait koitan totakin aspektia saada toimimaan kuin neliö...Tosi lässähtävää energiaa joskus.
Tosin yks transiitti oli menevämpää, stimulaatiota kuormittavaa ja ärsyttävää
), enkä silloin varsinkaan voinut vaan olla, vaan pisti vipinää kinttuun. vaikka lopputulos oli tavallaan se mitä haluskin, mutta siihenkin vaadittiin enemmän resursseja, jotta toteutuu. Jos en olisi tehnyt mitään, niin joo lopputulos olisi ollut tyydyttävä, ok. Mutta pidemmän päälle se olis kosahtanu, joten onneks en menny sieltä mistä aita on matalin...?
Sitten kun neliöt pamahtaa kehiin, niin se energia lähtee kuin luonnostaan liikkeelle, ja se on semmoinen kotoinen olotila. Valmis ottamaan haasteen vastaan, mihin elämän alueelle se liittyykään. Working for it! ja tavallaan ehkä tässäkin koitan saada sen toimimaan, niin, että se on balanssissa ja harmoniassa muihin nähden, eli kait koitan tehdä siitä kolmiomaista tulosta, että asiat sujuisi. eli ne puitteet mitä onkaan silloin "haasteena", niin en niinkään koskaan ajattele niitä kauheina, vaan päin vastoin, stimuloivana, luovana ja haasteena.
Mä tykkään neliöistä. I'm in love with them.
Tai toisaalta, ehkäpä nuo on normaaleja aspektikuvioiden tuottamia juttuja.