seuraava »

[Lilli]

Minä olisin tuossa suklaatapauksessa tehnyt varmaankin samoin kuin Nefarian. Jos hän nälkäänsä pölli niitä suklaalevyjä, niin narautuksen jälkeen olisi voinut selittää motiivejaan kauppiaalle.

Mutta haluttomuus puuttua väärin toimivien ihmisten tekemisiin on aika yleistä. Näinhän tv-mainoksissakin sanotaan, että maailmassa pahat saavat rellestää, koska hyvät ovat hiljaa. Liekö siinä sitten taustalla pelko, että asioihin puuttumalla joutuu itse vaikeuksiin.

[Indium]

Vois kuvitella, että tommonen banaaninpopsiminen ois järjestelmällistä, että se oikeasti näkyisi kenenkään budjetissa. Ellei sitten ollut joku pöljä vedonlyönti kyseessä. En tiedä, kuinka itse toimisin tuossa tilanteessa. Helppo sanoa, että menisin varmaan ite siihen punnitsemaan banaaneja että tyypillä vähän toivottavasti posket punottais, mutta tositilanteessa varmaan vaan hämmentyisin. 

[JPpaukku]

Exäni perheellä oli mökki vastakkaisella rannalla. Tapasimme parikymppisinä Helsingissä, hänen vanhempansa olivat eronneet ja ainoastaan isä oleskeli enää siellä mökillä. Exä oli myös ollut  veljeni kanssa samassa lukiossa. En siis koskaan ikinä, ever nähnyt exääni siellä mökillä. Se oli aina vaan mökki lahden toisella puolella, asukkien kanssa meillä , eikä naapureilla ollut koskaan mitään tekemistä. Niin se vaaan oli, koko lapsuus oltu ihan lähekkäin eikä törmätty..

Nykyisen asuntoni sain näin. Olin heilastellut yhden to-della hankalan tyypin kanssa ja tapailu oli kaiken järjen vastaisesti satunnaisesti jatkunut. eräänä kauniina päivänä istuimme hänen luonaa jutustelemassa kuin puh soi ja hänen eräs ystävä soitti ja kertoi vanhempiensa asunnosta jota piti maalata myyntiä varten. Emme lähteneet auttamaan vaan menimme baarin ja koko asia unohtui. Noin kolme kk myöhemmin tapasin taas tämän tyypin ja eikö kaveri taas soittanut ja puhunut siitä  asunnosta, että oliko joku ostaja sittenkin päättänyt olla ostamatta. Silloin heitin miehelle, että minkäs näkönen kämppä on kyseessä. Mies sanoi että ihan hieno. Parin viikon sisällä menin katsomaan.  Rest is history, sanotaako näin , että oli tarkoitus että saan sen talon - mutta miksi - en vieläkään vuosien päästä ole ymmärtänyt

[JPpaukku]

pakko jatkaa. Se mökissä asunut exä tunsi erään naisen jo ennen kuin me aloitimme seurustelun. Tämä nainen oli ihmeen miehekäs ja ärsyttävä ja mies sanoi aina, että hän ei ole tästä kiinnostunut. Nainen oli hänen perässään kuin hullu sinä kesänä jolloin seurustelumme alkoi, eikä nainen varmaan uskonut, että siitä mitään tulisi. Nainen muutti heti ulkomaille opiskelemaan ja meni siellä kihloihin. Hän tuli joka kesä noin viikoksi suomeen jolloin valitettavasti jouduin kärsimään hänen seurastaan yhteisten tuttujen takia. Kului liki 10 vuotta ja olin jossain syvimmässäni aina tiennyt, että eksä ja tämä akka joskus ovat jollain tasolla pari. Jos olisin kaiken nähnyt olisin varmaan jättänyt eksäni aiemmin. Tämä oli aikaa ennen nettiä ja kännykkä, joten mies ei pitänyt yhteyttä ulkomaille. Se oli vaan se yksi viikko täällä, joka jotenkin sanoi kaiken. SUhteemme loppuvaiheessa heillä oli jotain säpinää mutta naisella oli kuulemma vielä se ulkomaalainen mies.  Erosin eksästä syystä jos toisesta. Miehellä oli varastossa joku muu akka,jonka luo muutti. Sanoin, että tämä on valhetta sinulla on se toinen menillään. MIes sanoi ettei ole. Eräänä päivänä meillä oli treffit ja mies tuli suoraan HÄNEN luotaan sanoin, että et ole ollut nykyisen avokkisi kanssa tämän yön. Sen näki silmistä. Mies tietty kielsi. Noin puolenvuoden kuluttua sain kuulla sen alkuperäisen akan olevan raskaana. He muuttivat pian meidän viimesen tapaamisen jälkeen yhteen ja heillä on nyt 3 lasta, yhteinen firma. Exäni ei koskaan myöntänyt minulle taikka sille väliaikanaiselle, mikä oli homman nimi. Olen varma , ettei eksäni pettänyt minua tämän tyypin kanssa, ehkä ihan joskus loppumetreillä , jolloin meillä meni jo huonosti. Ulkomaalainen mies katosi taivaan tuuliin.  Akka ei koskaan sanonut mitään. Odotti unelmiensa miestä hiljaa ainakin 10 vuotta. Näin ja kuulin kuinka hän vihotteli sille ulkomaalaiselle ja katsoi minua tappavasti.

[JPpaukku]

Tätä voisi jatkaa loputtomiin. Äitini oli selaillut vanhoja paikallislehtiä ja löytänyt sieltä yhden jutun, joka liittyi elämäni rakkauteen. Juttu oli ihan neutraali. Äitini oli miettinyt näyttäisikö lehteä vai ei. Olin kyläilemässä ja äiti halusi katsella säätiedotetta ja minulla oli kaukosäädin kädessä mutta sanoin, että piti katsoa ekaks jotain muuta. Äiti sanoi nyt vaihdat kanavaa tässä on sinulle luettavaa.  Menin täysin sokkiin ja lehtijuttu, joka siis ei sisältänyt juuri mitään kiinnostaavaa sai minut pois tolaltaan. Tästä heilasta muistuminen herätti aivan mielettömät tunteet , jotka roihusivat muutaman päviän niiin , että jo pelkäsin mielenterveyteni menevän. Tämä johti tekoihin, joiden mahdollisia seuraamuksia en vielä tiedä. Tiesinhän minä, että meillä oli käsittelemättiä asioita sillä suhde oli loppunut kuin seinään. Ja mikäs oudointa, liki puoleentoista vuoteen emme törmäänneet, emme puhuneet puhelimessä... 

[m.magia]

Tulipa mieleen tämä ketju kun tuossa jokin aika sitten sattui hauska yhteensattuma.

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä viihteellä ollessa tutustuin kavereiden kautta erääseen mukavaan nuoreen mieheen. Olin aistivinani, että kiinnostus olisi ollut molemmin puolista, mutta jokin jarrutti (ujous?) ja vain hieman myöhemmin aloin seurustella toisen kanssa. Yhteydenpito tuohon baarituttavuuteen jäi ja paikkakunnatkin vaihtuivat. Toisinaan olen miettinyt mitä hänelle mahtaa kuulua ja mitä jos asiat olisivatkin silloin menneet toisella tapaa.

Nykyisen mieheni eräs lapsuuden ystävä päätti pikaisesti poiketa kylässä ollessaan samalla paikkakunnalla ja yllätys oli melkoinen, kun tajusin, että tämä on se sama tyyppi sieltä baarista. Pieni maailma.

[Lilli]

Tuli tuosta m.magian tapauksesta mieleen yhteensattumaketjut , jotka liittyvät nykyiseen parisuhteeseeni.

Minä ja mies olemme tavanneet netissä, emme ole millään muotoa vanhoja tuttuja ja asuinpaikkojen välillä oli 600 km matkaa. Mies muutti sitten minun luokseni.

Tutustumisaikanamme puhuimme kumpikin tietysti läheisimmistä ihmisistä ja ystävistä. Hänen puheissaan vilahti usein hyvä ystävä "Pekka" ja minun puheissani "Sakke" (nimet keksittyjä). Ystäväni Sakke on kotoisin pienehköltä Pohjois-Suomen paikkakunnalta. Kerran mieheni puhui puhelimessa "Pekan" kanssa, mutta iski luurin minun kouraani lähtiessään itse tekemään jotain muka tärkeää. Jutustellessani "Pekan" kanssa selvisi, että hän oli kotoisin samalta paikkakunnalta kuin Sakke, he olivat olleet lapsuudenkavereita ja soittaneet samassa bändissä. Lisäksi "Pekka" tunsi mm. entisen mieheni, joka oli asunut jonkin aikaa tuolla pohjoisen paikkakunnalla. Muitakin yhteisiä tuttuja oli muutama. Mieheni ja ystäväni "Sakke" huomasivat olevansa hyvinkin paljon samoilla aallonpituuksilla ja ystävystyivät nopeasti.

Miehelläni on jo aikuinen poika aiemmasta suhteesta. Kuinka ollakaan, hänkin löysi itselleen rakkaan netistä tältä samalta paikkakunnalta, missä minä asun mieheni kanssa. Näin ollen kohta 3-vuotiaalla pojallamme on usein nähty isoveli elämässään. 

[Lilli]

Jatketaanpa pätkittäin tätäkin ketjua.

Toisinaan on ihan pelottavaa, miten jonkun ihmisen kanssa ajatukset juoksevat samoja ratoja samanaikaisesti. Tutustuin jo joskus 80-luvun loppupuolella silloisen miesystäväni ystävään/työkaveriin, josta en alkuun edes pitänyt, mutta josta on ajan saatossa muodostunut ihan mukava tuttavuus. Olemme molemmat kiinnostuneita historiasta eri syistä. Usein on käynyt ilmi, että olemme samanaikaisesti perehtyneet saman aikakauden ja maailmankolkan historiaan toisistamme riippumatta. Olemme nähneet hyvin harvakseltaan viime aikoina, mutta facebookin kautta tulee vaihdettua kuulumisia silloin tällöin.

Pari kuukautta sitten etsiskelin tietoa netistä liittyen erääseen viime kesänä näkemääni uneen, jossa ihan nimeltä mainittiin muuan demoni. Unissani on useinkin erilaisia örkkejä, mutta harvemmin ne nimiään paljastavat ja tämä nimenomaisen unidemonin nimi löytyy todellakin parista 1500-1600-luvulta peräisin olevista grimoirista. Jotenkin päädyin googlettamalla Manaaja-leffan taustoihin ja sen käsikirjoituksen tekijään, William Blattyyn. Seuraavana päivänä uutisissa kohistiin erään seurakunnan papin demoni-puheista ja tämä tuttuni otti puheeksi Manaaja-leffan käsikirjoittajan, William Blattyn. Siitäpä olikin taas helppo jatkaa juttua näissä synkeissä aiheissa. Kyseinen henkilö on Skorpioni ja hän puhuu sujuvasti esim. keskiaikaisista kidutusmenetelmistä. 

Epäilen vahvasti, että olemme entisten elämien tuttuja, vaikka varsinaisia muistoja minulla ei yhteiselosta olekaan. Nykyisyydessä olemme jotenkin "sattumalta" aina osuneet samaan paikkaan, jossa kuulumisia on vaihdettu ja tuttavuuskin on muodostunut jo 25-vuotiseksi alkuaikojen inhoreaktioista huolimatta.